Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Näin kertoisin Tuusulasta aasialaisille turisteille, osa 2

jormas: Matkalla poimitaan Hyrylän Urheilukeskuskus, jossa kerron Tuusulan maineesta maankuuluna sorapitäjänä unohtamatta Hyrylän hävittäjiä ja niiden saaman nimen yhteyttä Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin. Mainitsen, että lounastamme Hyrylän keskustassa, Ravintola Kerhon tiloissa. Venäläisten rakentama punatiilinen rakennus on aikoinaan toiminut myös Upseerikerhona ja ties minä ennen sotia ja niiden aikana. Sen pihassa kasvoi lähes vuosisadan ikäisia tammia, jotka on kaadettu tänä vuonna. Niistä tehdyt tammiset Tuusula-aiheiset muistot saatte Kerholla lounaan yhteydessä.

Urheilukeskuskuksessa olevissa hallitiloissa laadukkaan elokuvaesityksen avulla kerron mitä Tuusula on tehnyt monilla sora-alueillaan, joista Tuusula on maankuulu. Sillä soraa ja hiekkaa on tarvittu aina Tuusulantien rakentamisesta lähtien. Ja paljon ennen silloinkin, kun Suomi oli osa Ruotsia tai Venäjää. Eikä soran tai hiekan korvaavaa ainetta ole näköpiirissä edelleenkään. Ei Aasiassa eikä Suomessa.

Kerron alastonuimareiden ja auringonpalvojien suosiossa olleesta, nykyisin metsitetystä Orikorven hiekkakuopasta ja uimapaikasta Jäniksenlinnan kupeessa.
Kerron Häklin entistä sora-alueesta, joka on tällä hetkellä yksi kunnan suosituimmista uimarannoista.
En unohda Sulan aluetta, josta ensin hyödynnettiin kasvanut metsä, sitten hiekka ja jossa nykyisin on menestyvä, sadoille työpaikan tarjoava teollisuus ja kaupallinen alue.
Mainitsen myös Ruduksen/Stockmannin hiekanotto- ja entisen uimapaikan, joka on vähän aikaa sitten täytetty, mutta jonka jatkokäyttö on vielä avoin. Uimapaikkana se oli erityisesti hevosten ja koirien suosiossa.
Hyvänä esimerkkinä ympäristön huomioonottamisesta kerron Tuusulan Myllykylässä olevasta Senkkerimäen kiviainestehtaasta, joka on yksi alansa nykyaikaisimmista ja parhaiten ympäristönsä huomioonottavista. Suunnitelmissa on esimerkiksi laittaa kaikki murskaustoiminta maan alle muun muassa pöly- ja meluhaittojen eliminoimiseksi. Kiviainesta on tarkoitus kaivaa vielä syvemmältä kuin missä jo usein mainittu Päijänne-tunneli kulkee.

Kerron ympärillämme olevasta Urheilukeskuskuksesta ja sen tatjoamista vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksista. Jalkapallokentistä frisbee-golfin, tenniksestä yleisurheiluun sekä jäähalliin ja moneen muuhun urheilulajiin. Tuon esiin siellä olevan uimapaikan, joka on itse asiassa samaa pohjavettä kuin mistä suomalaiset ovat ammoisista ajoista lähtien ottaneet omat kaivovetensä. Oma kaivo kuuluikin ennen lähes jokaiseen suomalaiseen kotiin. Hyvin usein veden mainion laadun ovat taanneet soraharjut.

Kaiken kerrotun niputan yhteen kertomalla monipuolisesta hiekka- ja sora-alueiden hyödyntämisestä, josta Tuusulalla on todella pitkät perinteet ja paljon kokemusta. Kuinka Tuusulassa yksikään alue ei jää soranoton jälkeen käyttämättömäksi, vaan sitä hyödyntää ympärillä oleva ja elävä yhteiskunta monipuolisesti.

Viimein pääsemme Ravintola Kerholle lounastamaan. Jossa ravintoloitsija kertoo rakennuksen historiasta ja "Venäjänvallan" aikana rakennetusta varuskunnasta ortodoksipappiloineen. Unohtamatta mainita yhtä Suomen kauneimmista ortodoksikirkosta, joka sotien jälkeen purettiin. Mainitsematta ei jää, että tosin kupolien tilalla oli toisen maailmansodan aikaan ilmatorjuntatykit. Kupolikattoisena kirkosta on kuva ravintolan seinällä.

Kerron. että juuri lentokoneiden, hävittäjienkin ilmatorjunnasta lienee saanut nimensä Hyrylän hävittäjät, joiksi sanottiin esimerkiksi juuri käymästämme Hyrylän Urheilukeskuksesta hiekkaa Helsinginkin tarpeisiin ajaneet hiekka-autot. Tarina kertoo, että välillä kuljettajat seisoivat hiekka-autojensa ulkopuolella astinlaudoilla ja tervehtivät toisiaan. Kartanlukija ohjasi vierestä jalka kaasulla.

Piti käydä niin, että aasialaisten turistiopasta on kaksi blogillista, mutta toisin kävi, sillä emmehän ole päässeet vielä edes Rantatielle.

Ei kommentteja: