jormas: Duokodistamme olemme vuosien saatossa julkaisseet varmasti montakin eri tarinaa. Viime yönä, kun Nukku-Matti oli vienyt unihiekan silmistäni jonnekin, ehkä enemmän tarvitsevalle tai sitten vain omaan käyttöönsä kesäyöhön, päätin aamulla ottaa jonkun valokuvan Merikonttikodistamme sisältä, lisätä jokaiseen otokseen jonkun sanan ja jakaa ne täällä.
50 neliön kodissamme on kolme ovea. Kuvan perällä on eteisen ovi. Vasemmalla Ikeasta palasina ostamme vaatekaapit. Niiden paikalla Hyvinkään asuntomessuilla oli esiteltävänä seinästä alas laskettava vuode. Seinällä on myös taulu Irwin Goodmanista ja minusta joskus Rentun Ruusun jälkeen. Kuvan on ottanut Mona Mannerheimo kodissaan Tuusulan rantatiellä. Sen vieressä on presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen allekirjoittama asiakirja, jossa minulle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvo. Etualan pakastin on täynnä alkukesästä keräämäämme mahlaa. Sitä mukaa, kun se tyhjenee, se täyttyy päiviksen luonnosta keräämillä marjoilla.
Kylpyhuoneessa on yksi kolmesta Jokilaakson ekokäymälästä. Mulltoa kompostoi kaiken wc-jätteen. Kun löysimme Tuusulanjoen toisella puolella olevan hevoshaan ja niityn vierestä luonnonlähteen, on suihkukaapin täyttänyt sieltä ympäri vuoden hakemamme juomavesi. Lähde sai meiltä nimen maanomistajan mukaan "Johanssonin lähde". Suihkussa käymme Duokodin vieressä olevassa Saunakontissamme. Etukulmassa näkyy myös palanen pesukoneesta, joka pesemisen lisäksi kuivaa pyykin.
Makuuhuoneessamme on kaiken kattava parvisänky. Nukkumisen lisäksi siellä mahtuu juomaan oivalla tavalla aamukahvit ja lukemaan paperisena paikallislehti Keski-Uusimaan. Mukana nukkumaan mennessä on aina matkapuhelin, sillä vuode on yksi vanhuusmittareista. Kun ensi kerran joudumme soittamaan apua päästäksemme alas, siirrymme kerroksista maanpinnalle nukkumaan.
Keittiön kaapiston on tehnyt oiva mies, Erkki Kinnunen, joka on sisustanut myös monta ravintolaa Suomessa. Vaikka kotimme on yhteinen, on kuvan keittiö selkeimmin meistä toisen. Keittiö koneineen onkin varsin hyvin varustettu tiskikoneineen ja lämmöntalteenottojärjestelmineen. Keittiö on päiviksen valtakunta, jossa hän loihtii toinen toistaan parempia herkkuja. On keittiössä tilaa myös alkoholittomalla oluelle ja HK:n Siniselle.
Olohuoneessamme on koko leveyden mittainen lasitettu seinä sekä tammijakkarat. Ne on tehty tammesta, jonka istutin isäni kanssa aivan pienenä taimenena yli puolivuosisataa sitten. Niiden keskellä on myllynkivestä tehty olohuoneen pöytä. Olen luvannut pöydän sille, joka kantaa sen yksin kulkuneuvonsa kyytiin. Seinällä on muun muassa thaimaalaisen katutaitelijan meistä maalaama muotokuva. Lasin toisella puolen on mitä erilaisemmille Suomen eläimille kattamamme lounaspöytä.
Kuvan perällä on pääoveksi kutsumamme ovi. Sen vieressä on puolivaraava takka, jossa on puoli tonnia vuolukiveä. Pariin vuoteen emme juuri ole muuta lämmitysmuotoa käyttäneet. Seinällä on varmasti yksi Suomen komeimmista mekaanisista käkikelloista, joka laulaa muutakin kuin kukkuu. Sen vieressä on kenties tyyliini sopiva, entisen mielisairaalaan tai muun laitoksen keinotuoli, jonka työtoverini kunnostivat minulle lahjaksi. Kiikussa on pari laattaa. Toisella lukee "Vain eläkeläisille" ja toisessa "Sammal Soini".
Makuuhuoneemme alapuolella on työhuoneemme, jossa tämänkin blogin kirjoitan. Sen perällä on kolmas ovemme. Tämän oven olemme ristineet palvelusväen oveksi. Väen puuttuessa käytämme ovea itse. Kun emme enää pääse omin voimin alas yläpuolen makuuhuoneesta, emme arvatenkin tarvitse enää työhuonettakaan. Siihen tulee sitten uusi makuuhuoneemme.
Kun teimme Merikonttikotiamme, halusimme sen myös näyttävän merikontilta. Sitä se myös on. Moni on sitä mieltä, että merikontissa voi kaatopaikan tai teollisuusalueen laidalla asua vain Aki Kaurismäen "Mies vailla menneisyyttä". Emmeköhän ole omalla asumisellamme osoittaneet, että merikonteista rakennetuissa kodeissa voivat asua muutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti