Kukapa ei rakastaisi Tuusulaa?

päivis: Liityin tänään Facebook-ryhmään nimeltä We love Tuusula. Uskon kuitenkin, että Tuusulaa rakastavia on aika tavalla enemmän kuin tuon ryhmän (tällä hetkellä) 365 jäsentä. Kukapa ei rakastaisi Tuusulaa?

Tuusula on tullut elämääni vasta Jorman myötä 2000-luvun alkupuolella. Toki jo sitä ennenkin tiesin kunnasta jotain. Esimerkiksi sen, että suuri joukko suomalaistaiteilijoita oli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa perheineen valinnut Tuusulan Rantatien asuinpaikakseen. Olin käynyt Rantatiellä opiskeluaikana. Myös Ainolassa käynti kuului taidehistorian ekskursioon. Tiedostin silloin, että Tuusulassa on jotain sellaista, jota ei mistään muualta löydy.

Seuraava muistikuva Tuusulasta liittyy johonkin ympäristöaiheiseen seminaariin Jyväskylässä 1990-luvulla. Siellä yksi luennoitsijoista kertoi asuvansa Tuusulassa. Hän totesi, että huolimatta autottoman hankaluudesta päästä Tuusulasta työpaikalle Helsinkiin, hän ei halua muuttaa kunnasta mihinkään. Silloin jäi ymmärrys, että Tuusulassa ei ole kovin kummoiset julkisen liikenteen palvelut.

Vähitellen olen oppinut tietämään kunnasta muitakin asioita. Esimerkiksi sen, että aivan kotikylämme uumenissa virtaa Päijänne-tunneli, joka kuljettaa vettä helsinkiläisille ja kenties muillekin pääkaupunkiseudun asukkaille. Kartasta olen nähnyt, missä kohtaa Myllykylän alla tunneli kulkee.

Lentokoneetkin nousevat ja laskeutuvat kunnan yllä sieltä täältä. Se on minusta osa Tuusulan imagoa, mutta jostain syystä sitä pidetään lähinnä harmillisena haittana. Voin kuvitella, miten lentokonebongarit olisivat innoissaan, jos ymmärtäisivät tulla Myllykylään kokemaan, miltä yläpuolella laskeutuvan lentokoneen "jälkipoltto" kuulostaa. Epäilen, että samaa ei monessa muussa paikassa pääse kokemaan.

Monta muutakin mielenkiintoista, mutta laajemmin tuntematonta asiaa Tuusulasta varmasti voisi nostaa esiin. Asukkaita kiinnostavat asiat ovat monesti samoja, jotka kiinnostavat myös turisteja. Ja päinvastoin. Pitäisi vain rohkaistua kaivamaan asioita vähän pintaa syvemmältä. Kunnassa ennen itsenäisyyttä ja miksei vielä senkin jälkeen vahvasti vaikuttanut venäläisyyskin olisi mielenkiintoinen näkökulma, jolla Tuusulaa voisi nostaa esiin. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että täällä on vanha venäläinen hautausmaa?

Tai miksei tietoa siitä, että Helsingin Olympialaisten maratoonarit ja kävelijät kävivät kääntymässä Vanhan Tuusulantien varrella, hyödynnetä millään tavalla? Kyllä kai jossain muualla tylsempiäkin asioita esitellään turisteille. Tosiasia on kuitenkin, että mistään muusta suomalaisesta kunnasta ei löydy vastaavaa.

Keravalla on karvanopat ja kolmisenkymmentä muuta Kerava-tuotetta. Kai Tuusulallakin voisi olla jotain vastaavaa. Vaikka T-paita, joka kertoisi tästä ainutlaatuisesta maratoonareiden kääntöpaikasta. Tai jos joku jauhopeukalo vaikka kehittäisi äsken mainituille lentokonebongareille maistuvan jälkipoltto-piirakan. Niitä voisimme sitten myydä Myllykylään sankoin joukoin kylälle kokoontuville bongareille. Kahvin kera tietenkin. Jostainhan itäsuomalainen lörtsykin on joskus saanut alkunsa.

Kävin tänään Tuusulan kädentaitajien toritapahtumassa Hyrylässä.
En ehkä katsonut riittävän tarkasti, mutta silmiini ei kuitenkaan
sattunut ainuttakaan Tuusula-tuotetta.

Tuusula ei ollut minulle rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jonkinlaista kiintymystä olen nykyiseen kotikuntaani vähitellen alkanut tuntea. Sen tietää ainakin siitä, että seuraan mielenkiinnolla kunnan tapahtumia. Varsinkin asioita, jotka vaikuttavat siihen, että Tuusula voisi tuntua maailman parhaimmalta paikalta asua. Näinhän aina sanotaan, kun halutaan korostaa omaa kotiseuturakkautta.