Vihreiden puoluekokouksessa

Päiviksen ja Jormaksen urbaani campingmesta Tampereen keskustassa

jormas: Eilen tulimme Tampereelle ja parkkeerasimme Matkakotimme kokouspaikan pihamaalle, jossa olimme myös yötä. Tänään ja ehkä huomennakin olemme Vihreiden puoluekokouksessa. Valitsemassa uutta puheenjohtajaa, mutta toki muitakin henkilöitä vastuullisiin tehtäviin.
Heti alkuun väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö piti loistavan puheen, jonka voit lukea tästä. Aplodit keskeyttivät hänet monta kertaa ja luulen, että tunnelmassa oli jotakin samaa kuin Pohjois-Korean puoluekokouksessa. Toki sillä erotuksella, että meidän kokouksessa ei ole pelkoa läsnä miltään osin.

Tulimme paikalle jo vuorokautta eiemmin kuin nuoren

konsanaan, jotka tulevat katsomaan idoliaan

Päiviksen kanssa teimme viime vuonna puolileikillisen päätöksen, että kierrämme yhden puoluekokouksen vuosivauhdilla läpi kaikki eduskunnassa edustettuna olevat puolueet. Kierroksen aloitimme viime vuonna Kokoomuksen puheenjohtajavalintakokouksesta Lappeenrannassa. Ja nyt olemme siis valitsemassa oman jengin veturia Villen tilalle, sillä hänellä ovat tulleet vuodet täyteen. Niitä saa Vihreillä olla kaksi kolmevuotista kautta.

Vaikka olen ollut Vihreissä aivan alusta saakka parikymmentä vuotta,  olen ollut taka-alalla. Olikin mielenkiintoista havaita, että minulla näyttää olevan enemmän tuttuja muissa puolueissa kuin omassani. Paljon on siis vettä virrannut vuosikymmenten aikana. Katselin aamulla taksien virtaa, jotka toivat kokousedustajia ja pohdin kuinka moni olisi valmis yöpymään teltoissa. Varsinkin, jos yöllä on pikku pakkanen. Siihen hauskuuteen en monia mielikuvissani löytänyt.

Tupa täynnä väkeä ja takaan, että lähdemme yksimielisempänä

kuin Persut omastaan jokunen päivä sitten

Mutta aika entinen ei koskaan enää palaa. Poissa on moni palavasieluinen alkuaikojen Vihreä. Joista osa katosi jo silloin, kun perustimme vihreän puolueen jos toisenkin. Niitä taisi jossakin mutkassa olla kolmaskin.

Mutta ehkä se on yleispuolueeksi tulemisen hinta. Ehkä ihmisen, joka on intohimoisesti mitä tahansa, on vaikea olla yleispuolueessa, sillä menestyäkseen on usein tehtävä liian monta kompromissia. Sen saivat karvaasti kokea perussuomalaiset, joilla annettujen vaalilupausten ja käytännön tekemisen ristiriita hallituksessa oli liian suuri.