Hattula ja Hattula Moholy-Nagy

päivis: Aina Tampereen suuntaan mennessä kiinnitän Hattulan kohdalla huomiota ruskeapohjaiseen Pyhän Ristin kirkon nähtävyysmerkkiin. Ohi on tullut ajettua joka kerta, mutta tänään sanoin Jormalle, että mennäänpä käymään. Haluan viimeinkin nähdä tuon kirkon.

Jorma ihasteli Pyhän Ristin kirkon lattialankkuja.

En muistanut kirkon ikää, mutta se selvisi paikan päällä: kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Se on Hämeen vanhin kirkko. Kirkon seinämaalauksistakaan en muistanut mitään erityistä. Ne ovat kuitenkin Suomen laajimmat ja alkuperäisimmät. Niiden ajoituskin on hyvin tiedossa: ovat 1510-luvulta.

Jos joskus onnistun lumoutumaan jostain, niin tänään se oli ainakin lähellä. Kirkon himmeät, kalkkimaalin alta esiin kaivetut seinämaalaukset ovat uskomattomat. Ja niitä on paljon. Tuntui, että koko raamatun sisältö on kuvattu kuvin ja symbolein kirkon seiniin. Lähes lattiasta kattoon.

Kirkon kesäopas ei tiennyt tarinaa, jota en malttanut olla kertomatta hänelle. Ehkä tuo tarina olikin tärkein syy, miksi halusin nähdä kirkon. Juuri se on joka kerran tullut mieleeni, kun olen ohittanut Hattulan tienhaaran. Tarina liittyy suuresti ihailemaani (tietyin varauksin) Alvar Aaltoon.

Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinämaalaukset
 ovat poikkeuksellisen himmeät. Maria on
kuvattu moneen maalaukseen. Yhdessä
niistä hänen rintaansa on lyöty
seitsemän miekkaa ilmentämään
hänen kokemiaan tuskia 

Alvar Aalto oli joskus 1920-luvulla, ehkä 1930-luvun alussa, käynyt Hattulan kirkolla ystäviensä, unkarilais-saksalaisen arkkitehtipariskunnan kanssa. László ja Sibyl Moholy-Nagy ihastuivat ikihyviksi tuohon mainioon kirkkoon. He ihastuivat siihen jopa niin paljon, että antoivat vuonna 1933 syntyneelle esikoistyttärelleen nimen Hattula.

Hattula syntyi ehkä Saksassa, jossa kenties ei tuolloin säädelty tarkasti, minkälaisia nimiä lapsille saattoi antaa. Hattula Moholy-Nagyä nimi ei ainakaan pahentanut. Arkkitehtiä hänestä ei tullut, tuli arkeologi, mutta myöhemmin isänsä kuoleman jälkeen hän teki suuren työn kerätessään jälkipolville kokonaisuudeksi kaiken sen, mitä hänen monilahjakas isänsä oli varsin varhain päättyneen elämänsä aikana saanut aikaiseksi.