jormas: Aina silloin tällöin tulee piipahdettua ulkomailla myös laivalla. Niin lännessä kuin etelässäkin. Lähinnä Ruotsissa ja Virossa, vaikka kauemmaskin pääsisi. Helsingissä, Tukholmassa ja Tallinnassa satamaan tultaessa odottaa laivaan iso määrä muitakin kuin matkustajia. Sillä sangen pikaisella vauhdilla on laiva saatava siistiksi seuraavia matkustajia ja uutta laivamatkaa varten. Tallinnan satamassa töihin odottavat kantavirolaiset tai Venäjältä Viroon muuttaneet työntekijät. Tukholmassa ja Helsingissä samaan tehtävään odottavat eivät ole kantaruotsalaisia eivätkä -suomalaisia. Se ei johdu siitä, että toisessa maassa on enemmän maahanmuuttajia ja heiden jälkeläisiään kuin toisessa. Luulen sen johtuvan siitä, että kantaväestö Suomessa ja Ruotsissa ei suostu siivoamaan laivoja ammattiliittojensa neuvottelemilla palkoilla. Kummallista, mutta ei ainutlaatuista. Sama ilmiö taitaa olla joissakin muussakin kuin siistimistyössä.
Aikoinaan lähes jokaisessa polttoainemyynnin yhteydessä olevassa autopesupaikassa työn tekivät koneet ja niin tekevät edelleenkin. Ketjut sanoivat, että käsipesu ei ole enää kannattavaa. Mutta kehitys ei mennytkään, kuten se autoilijoille markkinoitiin. Sillä nyt ovat monet pienteollisuusalueet, jos ei täynnä, niin loistavalla tarjonnalla varustettuja, toinen toistaan edullisempia autonpesupaikkoja. Jossa auto siivotaan halutessa myös sisältä. Halvimmat tarjoukset ovat alta kympin. Sama tarjonta on myös monessa lämpimässä parkkitalossa. Kun käyt kerroksissa täyttämässä ostoskassisi tarpeellisella ja tarpeettomalla, odottaa sinua alakerran hallissa sisältä ja päältä puhdas auto. Tätä yritteliästä palveluhenkilökuntaa yhdistää murtaen puhuttu suomen kieli tai ei ko. kieltä ollenkaan.
Ja sillä välin kun autoasi pestään teollisuusalueella, voit piipahtaa katselemassa ympärillesi mitä muuta alue sinulle mahdollisesti tarjoaa. Ehkä huomaat, että kas, täälläpä on paljon ruokapaikkojakin ja piipahdat sisään. Ja huomaat, että annokset tai lounaspöytä on monipuolinen, kohtuuhintainen ja syöjiäkin sen verran, että pienyrittäjäkin saa leipänsä. Joka hänkin usein puhuu huonoa suomea. Siinä syödessäsi saatat ihmetellä, että miksi jossakin isossa S tai K-ketjussa on samat ruuat samalla konseptilla ympäri valtakuntaa, on paikka sitten tienvarressa tai ostosmarketin vieressä. Kun kysyt asiaa, on vastaus, että tämä ei muuten kannata, ellei osteta isoja eriä samaa ruokaa vähintään kaikkien seutukunnan saman ketjun ruokapaikkoihin.
Miten sitten on mahdollista, että teollisuusalueella saa suomalaista äijäruokaa, kasvisruokaa ja sieltä täältä thaimaalaista, kiinalaista tai thaimaalaista ruokaa? Kaikki kohtuuhinnalla ja eri konseptilla. Kun kysyt samaa asiaa pienen ruokapaikan pitäjältä, pienen teollisuushallin kupeessa, levittelee hän käsiään: "Ei minä tietä, miksi suomipoika sano ei kannata. Minä tee töitä, olla ystävällinen ja pitä tärkeänä, että minä itse hankkia oma ruoka ja oma koti."
Kun katson kantasuomalaisen ja pienen etnisen yrittäjän antamista kuiteista yritysten nimet ja menen verottajan sivuille, niin huomaan, että molemmat maksavat veronsa. Tähän kaikkeen sanoo mamu-kielteinen, suomalaisen perusjurrikka, että mutkun mutkun ja niin edelleen. Mielestäni on hieno asia, että Suomessakin on työntekijöitä, joille kelpaa työ kuin työ. Seuraavassa blogissa saatan sanoa sanasen Suomeen tulevista thaimaalaisista marjanpoimijoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti