Aina silloin tällöin olen jakanut kuvia kantrikaneista, kun meillä maalla ei luonnollisti citykaneja ole. Viime kesä hävitti lähes kaikki meidän ja kylän kanit. Jokilaaksoon jäi vain yksi yksinhuoltaja kaniäti, jonka 6-7 poikasesta muut eläimet ovat vieneet 2/3. Vain kaksi on jäljellä äitinsä kanssa. Kesään on vielä matkaa, mutta toivoa on, että suku jatkuu
Tämä pienokainen oli löytänyt tiensä supiansaan, josta sen Niilo-koiran kanssa pelastimme.
Jotkut kesyyntyivät niin paljon, että niitä voi ruokkia kädestä. Lidlin näkkileipä on kaninkin mielestä hyvää.
Mälkelänkadun Pessin ja Illusian Kanikonttorin työntekijäjoukkoa. Kanit tietysti stadilaisina olivat citykaneja.
Mustis ja sen jälkeläiset ovat olleet jo vaikka kuinka monessa sukupolvessa ilonamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti