Sukupolvien välinen kuilu

päivis: Yksi mielipuuhistani on ratikassa matkustaessa kuunnella ihmisten keskusteluja. Nimenomaan ratikassa. Junassa ehkä puhutaan vähemmän, bussista puhumattakaan. Tänään ajoin seiskan ratikalla keskustaan ja ymmärsin taas kerran, mitä tarkoittaa sukupolvien välinen kuilu.

Viereeni istahti kaksi ehkä parikymppistä ihmistä, nainen ja mies. Juttelivat niitä näitä keskenään, kunnes puhe kääntyi pikkujouluihin. Nainen kertoi jostain kaveristaan, joka oli ollut -20-luvun henkeen toteutetuissa pikkujouluissa. Tätä kuunnellessa ennätin hetken nähdä mielessäni polkkatukkaisia naisia tanssimassa charlestonia. Mitään muuta en siihen hätään keksinyt -20-luvusta. Polkkatukat, suora mekko vähän alle polvien ja tosiaan, charleston.

Mutta kun tarina jatkui, huomasin olevani kokonaan väärällä vuosisadalla. Nimittäin, savukoneita ei ihan varmasti ole ollut olemassa 1920-luvulla. Pikkujouluissa niitä kuului olleen, joten -20-luku tarkoittikin tulevaisuutta. Minä tietysti vanhemman sukupolven edustajana elin menneessä. Ihan ensimmäisenä ei tosiaankaan tullut mieleen, että pikkujoulun teemana oli kuviteltu 2020-luku. Nuoren sukupolven sen sijaan on paljon helpompi elää tulevaisuudessa, ettei -20-luvusta puhuttaessa ole tarve lisätä numeroiden 20 eteen yhtään mitään.

Taustalla näkyvä valtioneuvoston linna, joka alun perin rakennettiin Suomen
senaattia varten, on seissyt paikallaan jo lähes kaksi vuosisataa,

Mitä tästä nyt sitten opin? No ainakin sen, että tässä vaiheessa "uutta" vuosisataa pitää olla tarkkana, kun puhutaan vaikka kymmenluvusta, Että ei ihan suoraan jäisi oletukseen, että tarkoitetaan vuosikymmentä, jolloin Suomi itsenäistyi. Ja tosiaan, 2020-lukukin on jo niin lähellä, että ihan hirvittää.