jormas: Thaimaan kansan suru, ei ole ilonaihe kenellekään. Mutta kokemuksena se on paikanpäällä ainutlaatuinen myös kaltaisillemme toisen maan kansalaisille. Kaikkiaan olemme viettäneet yhteensä Thaimaassa lähes pari vuotta. Ja jatkossa ehkä vieläkin enemmän, sillä palkkatyön asettamat rajoitukset loppuvat päivikseltä ensi vuonna. Kun itse olen moista vapaan herran herkkua saanut maistella jo useamman vuoden, poistuu minultakin viimein tämän nuoren vaimon mukanaan tuoma rajoite.
Tänään menemme Bangkokiin ja näemme kuinka suru näkyy pääkaupungissa. Tosin sen herkin olemus on takana, sillä viikonloppuna päättyi vuoden suruajan syvin, kuukauden kestänyt jakso. Jos yksinkertaistaisi, voisi Jomtien-Pattayalla sanoa siitä, että lähes kaikki oli sallittua, mutta moni, ilonpitoon ja riehaan liittynyt oli syytä ja pitikin tehdä hillitymmin. Toki joitakin tilaisuuksia oli peruttu vallan. Osa ehkä syystä ja osa varmuuden vuoksi.
Pieni sinällään huvittava yksityiskohta oli, että silloin kun kaupassa oli ja on alkoholin myynti kielletty, oli suomalaisen sanonnan mukana mennyt myös lapsi pesuveden mukana, koska minulle ei myyty myöskään alkoholitonta olutta. Kun sitä kassalla kyselin, oli siihen suomalaisittain tyypillinen vastaus: "Kun kone näyttää, että sitä ei saa myydä."
Pitkä ja varmasti monelle thaimaalaiselle aito sureminen yhteiskunnan puolesta järjestävine kauniine ja liikuttavine tapoineen jättää kansaan vuosisadoiksi pysyvän jäljen. Ketkä nyt ovat lapsia, muistavat kuninkaan kuoleman siihen liittyvine rituaaleineen omakohtaisesti ja kertovat siitä aikanaan lapsilleen. Joiden jälkeen tulevat lukevat siitä historiankirjoista ja kuulevat kansan suussa eläviä tarinoita. Myös aika kultaa lähes kaikkea, jos sydämessä ei ole kovinkaan suurta sijaa katkeruudelle ja sen sukulaisille. Olemme saaneet olla kokemassa jotain tulevaa ja pysyvää Thaimaan historiassa. Toki kokemuksissamme on paikan päältä muutakin koettua. Kuten tsunami ja kun armeija otti vallan. Sille lienee muitakin nimiä. Me karautamme tänään skytrainilla kaksi kertaa koko Suomen väkiluvun kokoiseen kaupunkiin aistimaan tätä kaikkea. Sen verran olemme aiemmin aikaamme Bangkokissa viettäneet, jotta on jotain mihin verrata.
Käsitykseni joka tapauksessa siitä, että tämä on hieno kansa, vain vahvistuu. Koko kansan mieltä liikuttavassa maailman pitkäaikaisimman monarkin kuolemassa ja sen jälkeisessä vuodessa on ulkopuolisenkin aistittavissa taito surra. Joka ehkä on olemassa jokaisessa maassa ja kansakunnassa. Ja näkyy myös ulospäin, jos yhteiskunta antaa mahdollisuuden ja tilaa surulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti