Tänään kotona

päivis: Otsikko on vähän hassu, koska Thaimaassa on koti ja sellainen on myös kotimaassa - sekä Tuusulassa että Laukaassa. Tänään kotona tarkoittakoon nyt kuitenkin iltapäiväistä paluuta Tuusulaan. On oikeastaan aika kummallista, kun eilen vielä olimme Thaimaan edesmenneen kuninkaan saattoväen ytimessä lämmössä ja auringossa, niin nyt olemme joulua odottavassa Suomessa keskellä loskaa ja pimeää.

Thaimaalaisille kelpasivat ilmaiseksi
jaetut, mustat T-paidat. Luultavasti
kaikki eivät edes aikoneetkaan mennä
perille saakka kuninkaan uurnalle. Jo
pelkkä Grand Palacella käynti oli
meille ja varmasti monille muillekin
ikimuistoinen kokemus.

Vietimme eilen jo lähes tavaksi tullutta päivää Bangkokissa, johon ei tällä kertaa kuulunut lainkaan pyörimistä keskustan tavarataloissa. Päivän sisällön valintaan vaikutti halu päästä kokemaan se, miten Thaimaan kansalaiset osoittavat paikan päällä kunnioitustaan edesmennyttä kuningasta kohtaan. Paikan päällä tarkoittaa tietysti Suuren palatsin aluetta ja ihan tarkalleen siellä sijaitsevaa Dusit Maha Prasat Throne hallia. Halliin me emme edes halunneet päätyä.

Kun kävelimme kilometrien matkan lähimmältä sky train -asemalta Grand Palacelle, oli jo suunnilleen tiedossa, mitä voisimme nähdä ja kokea. Kaikkihan oli oikeastaan jo nähtykin televisiosta ilta toisensa jälkeen. Mutta on tietysti ihan eri asia, kun voi itsekin olla läsnä.

Kun lähestyimme Grand Palacen aluetta, kuljimme poliisien tarkastuspisteen kautta, jossa piti näyttää passit ja suostua ruumiintarkastukseen. Tämä kaikki tehtiin tosi ystävällisesti ja hienovaraisesti. Naisille ja miehille oli omat tarkastuspisteensä. Televisiosta olimme nähneet, miten vapaaehtoiset jakavat saattoväelle ruokaa ja juomaa. Sairastuneet taas saivat hoitoa ja neuvontaa vaivojensa hoitoon. Kaiken tämän pääsimme kokemaan. Tarjolla ollutta vettä mekin otimme mielellämme helteisessä säässä vastaan.

Ne jotka halusivat mennä perille asti kunnioittamaan kuninkaan muistoa, joutuivat ensin seisomaan suuren aidatun alueen sisällä ja lähemmäksi päästyään pääsivät istumaan ja odottamaan vuoroaan. Jostain poimin tiedon, että päivittäin pääosin mustiin pukeutuneita surijoita kävisi kuninkaan uurnan äärellä noin 10 000. Näkemästämme ihmismäärästä saattoi päätellä, että aivan pian halukkaat kävijät eivät tule loppumaan.

Katoksen alla istujat olivat varmasti tulleet paikalle jo aamuvarhaisella. He olivat
tässä vaiheessa voiton puolella. Jotta totuus ei unohtuisi, oikeassa reunassa
roskakuski hoitelee omaa osuuttaan koko paletin onnistumisesta.