Kylppärin punainen ovi on liukuovi, joka aukeaa keskeltä kahteen suuntaan. Kun menen kylppäriin ja vedän oven kiinni, Niilon on ihan pakko saada se auki. Eilen se taas työnsi kuononsa ovien rakoon sen verran, että pääsi toteamaan, että olen oven takana ja tallessa. Totesimme Jorman kanssa, että Niilolla taitaa olla suljettujen ovien trauma.
Siinä yhteydessä mieleeni muistui yksi suljettuun oveen liittynyt traumaattinen kokemus. Tapauksesta on jo yli 20 vuotta aikaa. Menin silloin Saksassa vessaan, jossa oli tukeva metalliovi. Jäin tai luulin jääneeni vessassa lukkojen taakse, ja kuvittelin hetken aikaa olevani ikään kuin avaruuteen ammutussa raketissa. En osaa ollenkaan arvata, miksi sijoitin mielessäni itseni rakettiin, mutta hetken aikaa tuntui, että tästä ei ole enää paluuta.
No tässä olen nyt, joten saksalaisella perusteellisuudella rakennetun oven lukko kuitenkin aukesi ja pääsin tukalaksi kokemastani tilanteesta pois. Varsinaista suljetun paikan kammoa tuo tapaus ei minuun jättänyt, mutta silloin tällöin tulee mieleen, että jospa hissin ovi ei aukeakaan. Tai kuten tänään, kun kuljin minulle vieraissa tiloissa, joissa piti käyttää kulkukorttia. Joistakin ovista pääsi sisään ilman korttia ja joissakin piti käyttää korttia. Kun huomasin, että joihinkin oviin oma korttini ei käynyt, tosi nopeasti tuli mieleen, että olikohan takana ovi, josta pääsee ilman korttia vai jäänkö ehkä jumiin paikkaan, josta en pääse pois mistään ovesta. Sellainenkin kokemus minulla on, sekin vuosien takaa Peurungasta.
No, nykyään ei ole niin suurta hätää, vaikka jäisikin lukkojen taakse. Melkein aina mukana kulkee kännykkä, jolla voi soitella apua paikalle, jos niin huonosti käy, etteivät ovet aukene.
 |
| Tällä Hyrylän torilla sijaitsevalla lavalla ei ole mitään tekemistä edellisen kirjoituksen kanssa. Paitsi että tilassa ei ole ovia. Ehkä siksi tuo punanuttuinen joulupukkikin on päässyt lavalle esiintymään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti