Kulkukoirat, osa 4

jormas: Toissapäivänä koirista kirjoittaessani bongasin jostakin aiheeseen liittyvän uuden sanan, yhteisökoirat. Sitä olen nyt mielessäni päivän pari pyöritellyt ja niitä en kyllä juuri Suomesta löydä. Tai en ainakaan keksi missä niitä olisi. Voi kyllä kuvitella, että Suomessakin on jotain sinne päin olevaa aikoinaan ollut, sillä muistan puhutun "kylän koirista". Ehkä niitä oli sota-aikaankin jollakin tavalla. Mutta yhteisökoirat taitavat liittyä nimenomaan maa- ja koirakulttuuriin, jossa koirat saavat olla irti.

Täältä Thaimaasta löytyy yhteisöjä, jotka toisaalta ottavat koiran, mutta on myös koiria, jotka ottavat yhteisön omakseen. Esimerkiksi lähistöllä on palolaitos, jossa selvästi on palolaitoksen koira. Sama ilmiö on monen kaupan tai peräti kauppakeskusten tietämillä. Puhumattakaan mopotaksi- ja poliisiasemistakin.

Kodissamme Seven Seasissa on tämä sama ilmiö, mutta hieman laajempana. Sillä jo ennen kuin monttuakaan 1500 asunnon kokonaisuudelle oli kaivettu, sen paikalla asui meillekin tutuksi tullut koirayhteisö. Joka arvatenkin on jatkanut asumistaan ja oloaan rakennustyömaalla, jolta he ovat myös leipänsä. Siitä ovat pitäneet huolen rakennusten tekijät. Ja nyt kun rakennukset valmistuvat, jatkavat koirat kaiken sen keskellä eloaan ja oloaan kuin kotonaan. Toisaalta kotonaanhan ne ovatkin. Paikkaa ne vaihtavat vuorokauden mukaan ja ovat siellä missä arvatenkin niitä ruokkivat ihmisetkin.

Tänään olimme muutaman kymmenen kilometrin päässä Sattahipin suuntaan neitseellisellä armeijan rannalla. Sielläkin oli koirayhteisö, joka on ottanut rannan ja siellä vaihtuvat ihmiset kalustoonsa kuuluvana. Osin varottavana, mutta myös turvaa ja ruokaa antavana välttämättömyytenä. Osana sitä olin tänään elementissäni, kuten kuvasta näkyy.

Aivan oma lukunsa koiramaailmassa ovat ihmiset, jotka kulkevat bambusauvan kanssa, jota myös käyttävät pitääkseen koiria loitolla. Kun heille yritän jotain sanoa, että toisinkin voisi suhtautua, on vastaus, että sitä et Soini ymmärrä koirista mitään. Mutta minä ymmärrän. Ymmärrän senkin, että mitä useammin sauvaa käytät, sitä varmemmin sinä olet uhka koirille ja koirat sinulle.

Minä ruokin koiria ja puhun niille. Olen myös sitä mieltä, että jos haluan tulla tavallisen, köyhänkin thaimaalaisen yhteisön edes jollakin lailla arvostamaksi, niin oiva ja aito tapa siihen, on viitata ihmisille kintaalla ja ruokkia sen sijaan koiria. Sillä jos yrität saada thaimaalaisen arvostusta rahalla, on se tuhoon tuomittua enemmän tai vähemmän. Olet rikas farangi, joka katsot ylhäältä alas ja yritän ostaa paikallisten ihmisten hyväksyntää bahteilla. Tämän on moni kokenut, vaikkakin pukee sen toiseen muotoon. Että kun pitää ruokkia koko suku, josta saa itselleen naisystävän. Itse en hae naisystävää enkä ruoki sukuja, vaikka annankin joskus jonkun bahtin myös ihmisille. Ja kun en enää tee työkseni päihdetyötäkään, saattaa joku saada minulta myös rahat oluttölkkiin tai -pulloon. Senkin antaminen tuntuu oikein hyvältä ja oikealta.