Hammaslääkärissä Thaimaassa

päivis: Monille Thaimaan-kävijöille saattaa olla itsestään selvää, että lomamatkalla poiketaan myös hammaslääkärillä, koska täkäläiset palvelut ovat Suomen hintatasoon verrattuna edullisemmat ja hammaslääkäriin pääsee turhia odottelematta. Tosin Suomessakin yksityiselle puolelle ajan saa nopeasti, mutta Kela-korvauksesta huolimatta hinta on kotimaassa silti huomattavasti korkeampi.

Itse en ole tähän asti tohtinut käyttää thaimaalaisia hammaslääkäripalveluja. Ensimmäiset silmälasinikin hankin täältä vasta viime talvena. Siihen saakka olin aina arkaillut ajatusta optikkoliikkeeseen menosta, koska arvelin, että näöntarkastuksessa joku menee kuitenkin pieleen, toisen silmän taittovikaa ei huomioida ja saan vääränlaiset lasit. Sitten rohkaistuin, koska olin juuri käynyt Suomessa silmälääkärillä, joka antoi minulle mukaan tiedot, joilla saisin varmasti oikeanlaiset lasit. Niin sainkin.

Kannattaa hoitaa hampaita, jotta
"Finnairin hymy" säilyy.

Nyt siis varasin ajan hammaslääkärille. Pieniä hammaslääkäriasemia on Jomtienillakin siellä täällä, mutta valitsin sen, joka mainosti Pattaya Suomi-Seuran entisillä nettisivuilla. Samalla logiikalla toimin optikkoliikkeen suhteen. Aikaa hammaslääkärille kävin kysymässä lauantaina ja sain sen heti maanantaiksi. Sunnuntaisin asema on kiinni.

Kun on muualla kuin kotimaassa, aina on asioita, jotka ovat eri tavalla. Ennen hammaslääkärin tapaamista minun piti antaa tietojani, koska en ole ollut aikaisemmin hammaslääkäriaseman asiakkaana. Outoa tässä oli se, että sain eteeni kirjan, johon kaikki muutkin lähiaikojen ensikertalaiset olivat kirjoittaneet nimensä, syntymäaikansa, vähän yhteystietojaan, mahdolliset allergiansa ja kotimaansa nimen. Saatoin siis nähdä, kun vähän selailin sivuja, ketä suomalaisia tai mistä muista maista olevia asiakkaita minua ennen firmalla on ollut. Meillä Suomessa on tiukka henkilötietosuoja, jonka valvojat varmasti näkisivät punaista hammaslääkäriaseman asiakasrekisterikirjan takia.

Pääsin hammaslääkärille, joka oli nuori ja söötti, mutta myös hyvin osaavan oloinen nainen. Kotimaan hammaslääkärillä käydessäni en ole enää vuosiin tavannut hammashoitajaa, mutta täällä sellainenkin oli. Ainakin se hyvä puoli siinä oli, että suussa ei tarvinnut pitää ylimääräisiä laitteita, kun hoitaja huolehti esimerkiksi imurin käytöstä.

Suomeen verrattuna hammaslääkärin tilat olivat karut, vaikkakin asialliset. Hoitohenkilökunnan asutkin vaikuttivat lähinnä 60-lukulaisilta. Laitteet olivat kutakuinkin samankaltaiset kuin Suomessa. Taustalta kuului rauhallista musiikkia. Hammaslääkäri lupasi, että hoitotoimenpiteen välillä voi pitää tauon, jos minusta tuntuu siltä. Ei tuntunut. Käynnin aikana ajattelin, että Suomessa asiakkaan huomioimisen saralla hammaslääkäreillä voisi olla himpun verran parannettavaa.

Sitä kyllä edelleen ihmettelen, miten kielitaidottomat asiakkaat selviävät hammaslääkärikäynnistään Thaimaassa. Oma lääkärini puhui hyvin englantia ja selitti minulle asioita välillä niin juurta jaksain, että minunkaan kielitaitoni ei riittänyt ymmärtämään ihan kaikkea kerrottua. Mutta miten olisi käynyt, jos en olisi edes osannut selittää, mitä käynniltäni toivon? Miten olisi päästy yhteisymmärrykseen puudutusaineen käytöstä, jota en ensin halunnut, mutta toimenpiteen mahdollisesti aiheuttaman kivun vuoksi suostuin puudutukseen, koska hammaslääkäri sitä suositteli? Tai minkälaisia käsimerkkejä olisi pitänyt antaa, että olisin ymmärtänyt lähteä välillä käymään röntgenissä toisessa kerroksessa?

Kaikkien hampaiden tarkistus, kaksi suhteellisen vaativaa paikkausta, kolme röntgenkuvaa ja puudutus maksoivat suunnilleen saman verran tai vähemmän kuin yksi tavallinen paikkaus Suomessa yksityisellä hammaslääkärillä. Ainakin nyt tuntuu, että käynti kannatti. Vielä on perjantaina yksi paikkaus edessä.