Tulipa käveltyä

päivis: Jorman puhelimessa oleva laskuri ilmoitti päivän kävelymatkaksemme jotain päälle 14 kilometriä. Tosin läksimme aamulla liikkeelle jo kahdeksan aikaan ja kotiin palasimme auringon laskun aikoihin eli noin kuuden pintaan illalla.

Jätimme aamupalan kotona väliin ja kävelimme Kissille syömään kananmunasalaatit. Se on ruoka-annos, joka sopii niin aamupalaksi kuin lounaaksikin. Seven Seasistä meillä on Kissille reilun kilometrin verran enemmän matkaa kuin entisestä kodistamme Soi Welcomelta. Se hieman hillitsee haluja lähteä kävellen siihen suuntaan.

Koh Larnin edustalla näkyi tänään paljon pieniä jollia.

Viime blogissani oli kuva maalareiden
kelkasta. Tuon tornitalon seinustalla roikkui
tänään monta miestä ja ehkä naistakin.
Meneillään oli julkisivun puhdistus samalla
huimapäisellä kelkkamenetelmällä.

Kissiltä jatkoimme kävellen rannalle nro 33, josta pari vakituista rannalla viihtyvää suomalaista oli siirtynyt nro 32:lle. Näyttää siltä, että 33:lla on käynnissä jonkinlainen henkien taistelu siitä, mikä olisi oikean mallinen tuoli: perinteinen ja halvempi kansituoli vai muovipatjalla varustettu lepotuoli. Palvelun puutteestakin oli jotain napinaa. Meillä kuitenkin palvelu pelasi muutaman tunnin ajan, jonka viihdyimme rannalla. Samalla sovimme huomisesta retkestä rantakohteeseen, jossa muistimme mukaan olemme joskus ennenkin käyneet. Lavataksiin on lähdössä ehkä ainakin kuusi ihmistä. Viime viikon retkeilimme armeijan rantaan. Silloin kyydissä taisi olla 12 suomalaista.

En ole näinä Thaimaassa käytyinä vuosina vielä kertaakaan uskaltanut tilata papaijasalaattia, mutta tänään sen tein. Tuskin nytkään olisi tullut näin tehtyä, mutta kun hääpäivälounaalla buffetista pääsin maistamaan kyseistä salaattia, päätin ottaa riskin. Siitäkin huolimatta, että salaatissa käytettävä kalaliemi hieman vähentääkin sen houkuttavuutta. Tosin kalan makua en edes maistanut. Enkä myöskään tiedä, miten tulinen salaatti olisi ollut, jos olisin valinnut tulisemman version. Tämä oli juuri mukavasti syötävissä. Makua siis löytyi. Harmi kun ei tullut otettua kuvaa annoksesta.

Rannan ruokapaikasta kävelimme seuraavaksi Pratamnakille, jossa nykyään asuu paljon suomalaisia. Vuosi tai pari sitten tutustuimme Marjoon, joka lupasi lainata meille dvd-elokuvia ja tarjota kahvit. Marjon luona paransimme samalla maailmaa - tai ainakin Suomea ja Thaimaata.

Marjon luota lähdettyämme olisin jo ollut valmis hyppäämään Thappraya roadilta lavataksin kyytiin, mutta Jorma puhui minut ympäri. Kävelimme siis loppumatkankin. Mitähän sitä olisi ollut jäljellä? Ehkä noin viisi kilometriä.

Kakkosroadilla melko lähelle kotiamme on tänä vuonna avattu Ninja-niminen iltaravintola, jonka tarjonta kannattaa joku ehtoo käydä kokeilemassa. Se näkyy vetävän runsaasti asiakkaita ja jo kaukaa silmiini loisti sana vegetables. Buffetpöytien tarjonnassa on siis oletettavasti otettu hyvin huomioon myös kasvisvaihtoehtoja kaipaavat asiakkaat.

Kotimatkalla tuli huomattua myös suuri kadunvarsimainos, jossa kerrotaan,
että Seven Seasin asuntojen luovutus on alkanut. Saamamme infon mukaan
myymättä olisi enää noin 10 prosenttia asunnoista. Mikä sitten lienee totuus,
kun venäläisillä on aivan varmasti vaikeuksia maksaa loppueriään
edelleenkin heikentyneen ruplan kurssin johdosta. Onko osa asunnoista
kenties tullut uudelleen myyntiin? Elleivät sitten venäläiset ole hyvissä
ajoin ymmärtäneet vaihtaa rupliaan dollareiksi.