Thaimaamme, osa 6

jormas: Päiviksellä oli eilen niin hyvä blogikirjoitus, että meille kaikille on hyväksi lukea se. Tänään on siihen erityisen hyvä päivä, sillä on Maailman hymypäivä.

Mutta minä menen blogikirjoitussarjani viimeiseen osaan, joka käsittelee majamme muuttoa Thaimaassa. Toissa päivänä taisin päättää siihen, että veinkö kaiken mukanani. Siis kaiken sen, jota olemme keränneet neljänteen kerrokseen, 50 m2 asuntoon ja saman kokoiselle kattoterassille puoli vuosikymmentä. Kyllä vain, kaiken roudasin viikon aikana. Paitsi kaksi suihkuhuoneen muovista, vajaan puolen neliön reiällistä muovimattoa. Niitäkin surin yön, että ne unohtuivat.

Ensin ajattelin kirjoittaa, että jos jotain jätän, niin päivis tultuaan ylihuomenna kysyy, että et sitten sitä "kiinanalaisten romukaupasta" ostettua kippoa tai kuppia tuonut? Mutta en kirjoitakaan, sillä huomasin olevani samassa veneessä ja tuumailevani, että tulikohan se vararautasahan terä mukaan ja missähän se on.

Todellisuudessa emme yhteisestä sopimuksesta tuoneet kaikkea, vaan jätimme entisen Thaikotimme kalustukseltaan perusasuttavaan kuntoon. Sänkyineen, patjoineen, kampauspöytineen, vaatekaappeineen, hyllyineen, suihkuverhoineen, rottinkisine sohvakalustoineen, baarijakkaroineen, keittiön kaappeineen ja pöytineen, jääkaappeineen, mikroaaltouuneineen ja niin edelleen.

Tässä(kin) suhteessa huomasimme olevamme erilaisia, sillä vastaavassa tilanteessa moni täällä myy entistä irtaimistoaan epätoivon vimmalla. Mutta ehkä se oli meiltä vaan laiskuutta, vaikka toisaalta tuntui hyvältä jeesata Pattaya Suomi-Seuraa tältäkin osin. Jos vaikka tulevaksi talveksi löytyisi entiseen kotiimme helpommin maksava asukas.

Viikko meni kamoja kuljetellessa Riston sivuvaunuskootterilla. Joka onkin kerrassaan oiva peli. Se on palvellut uskollisesti. Sillä on haettu käytännössä jo vuosien ajan kaikki Seuran tiloissa tarvittava tavara myytävistä ruoka-aineista lähtien. Ja kuljetettu eräskin Seuran valmistama Pattayan suomalaisen koulun kouluruoka niin oppilaille kuin opettajillekin.

Toinen viikko meni omaan verkaiseen tahtiinsa tavaroita paikoilleen laitellessa. Vain harva niistä lienee sillä kohdalla mihin se jää, sillä sanansa sisustamiseen sanoo päiviskin. Hyvä niin, sillä aika usein sisustus on miehen jäljiltä karun oloinen ja muistuttaa enemmän autotallia kuin olohuonetta. Mutta onhan sunnuntaina uudessa Thaikodissamme jotain muuta odottamassa kuin mustissa jätesäkeissä roinaa täynnä olevat lattiat.

Seven Seas on taas laittanut sivuillee varsin tyylikkään, uuden kuvakokonaisuuden miljööstä, joka 1/2000(osa) mekin pikku kotimme kanssa olemme.