Minä sitten seurailin netistä Finnairin oivasta lentoseurantapalvelusta, että kuinka kauan konetta pidetään rusnataan kentällä ja joutuuko päivis hakemaan peräti vauhtia yön yli Jokilaaksosta. Murphy lakeineen olisikin silloin ollut täydellinen, sillä kone taisi olla hieman ylibuukattu, kun olivat kysyneet vapaaehtoisia reitin ja koneen vaihtoon. Että olisiko vaihtamalla ollut kuitenkin pikemmin perillä. Mutta näin ei onneksi käynyt ja kone pääsi lähtemään reippaan tunnin myöhässä. Ja oli saman verran aikataulustaan jäljessä Bangkokin kansainvälisellä kentällä.
![]() |
Yöllä kelluin selälläni vedessä, katselin taivasta ja odotin Finnairin koneen ja tähden lentoa. |
Tätä kirjoittaessa päivis istuu jo ilmastoidussa linja-autossa matkalla Jomtienille. Ja kun hän bussista hyppää pois, on vieressä lavatakseja pilvin pimein. Kolmella eurolla pääsee kolmen kilometrin matkan Seven Seasin portivartijan luokse. Joka nostaa kättä olemattomaan lippaansa kuin sotilas konsanaan.
Tästä alkaa yhteinen eläkejaksomme Thaimaan auringon alla. Joka muuten on aivan sama aurinko kuin Suomessakin. Siellä se antaa odottaa itseään vuoden lähes kolme kvartaalia ennen kuin lämpö on päälle +20 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti