Aito avioliitto ja Luojan luoma sinisorsa

jormas: Tämän kertainen blogikirjoitukseni on sen verran tympeä näkökulma, että varsinkin tiukkapipoisten kristittyjen kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ainakin, jos ei halua pahoittaa mieltään.

Aikoinaan liityin Aito avioliitto -keskustelupalstalle, sillä olin perinteisen, miehen ja naisen välisen avioliiton kannattaja. Mutta usko alkoi horjua sitä enemmän mitä enemmän palstalla sanailin ja olin hyvinkin eri mieltä muiden kanssa. Monen monta kertaa yritin kysellä vastauksia, jotka olisivat olleet homoudesta jotain muuta kuin että se on synti tai sen seuraus ja josta voi parantua. Epäonnistuin hankkeessani täydellisesti.

Ensimmäiset uskoani horjuttavat seikat tulivat kuitenkin päivikseltä, joka ei suhtautunut samaa sukupuolta olevien avioliittoon ollenkaan niin jyrkästi kuin minä. Tätä en voi sanoa päivikselle, ettei hän ylpistyisi, mutta pidän häntä hyvinkin järkevänä ihmisenä. Pohdin päiviksen mielipiteitä usein ja monta kertaa itsekseni. Ehkä kuitenkin paras osoitus hänen järkevyydestään on, kun hän on valinnut minut puolisokseen.

Koska pidän itseäni kristittynä, jäin avioliittoasiassa pohtimaan myös sitä, että onko Hän jostakin taivaanrannan ylisiltä tai sen takaa antanut tehtäväkseni olla muiden rakkauden este tai ylipäätään tiellä. Jäin vastausta vaille, joten tulin siihen tulokseen, että se ei ole tehtäväni. Ja muutin suhtautumiseni. Mutta se ei poistanut haluani pohtia, keskustella ja kirjoittaakin edelleen avioliitosta ja ihmisen oikeudesta avioliittoon ja ihmisen luomaan instutuutioon Luojansa edessä. Paljon ajatuksiani kuljettivat Aito avioliitto -palstalla perustetut Jumalasta, hänen tahdostaan ja tarkoituksistaan. Mutta ennen kaikkea synnin olemuksesta, jota homous monen mielipiteen mukaan on.

Osaomistuskoira Niilo Pikkulammellamme sorsavahdissa

Usean kerran ylipäätään aihetta kuin aihetta käsitellessäni olen vertaillut ihmisen järkeä ja toilailuja eläinten maailmaan ja elämään, sillä myös ne Luoja on luonut vähintään yhtä täydellisiksi kuin ihmisen. Ehkä eläin omassa viitekehyksessään on peräti ihmistä täydellisempi, sillä niillehän ei käärme käynyt paratiisissa sanomassa, että olette alasti. Eläimiltä puuttuu siis vajavaiseksi tuleminen, syntiinlankeemus sekä sen myötä synti.

Mutta miten on Luojan tekemänä selitettävissä monien kotijärvien ja -lammikoiden sini- eli heinäsorsamme elämisen malli? Niitä siivekkäitä, kai ankkojenkin esiäitejä ja -isiä nimittäin on Jokilaaksossakin lammissamme aika tavalla. Pitkään olen seurannut niiden eloa ja oloa sekä pohtinut sitä täydellisellä ihmisjärjelläni. Että kuinka rouva Sorsalla ei ole asiaa lounaspöytään ennen kuin herra Sorsa äijäporukassaan on syönyt. Ja kuinka talon tahti muuttuu. kun rouva tulee onnistuneen haudonnan jälkeen lapsikatraansa kanssa aterioimaan. Silloin on rouva kuningatar talossa ja äijät odottavat vaiti vuoroaan sivulla kunnes naisväki ja lapset ovat syöneet.

Pitkään oli sorsaväki maailmassani jalustalla, sillä usein syksyisin äiteellä oli perässään aina vaan suurempi lapsilauma, jonka luulin rouvan adoptoineen. Kunnes luin, että moni kakku päältä kaunis. Lukemani mukaan rouva suorastaan anastaa tai muuten houkuttelee toisten perheiden vieraita ipanoita mukaansa uhratakseen ne pedoille, jos vaara uhkaa omia poikasia.

Lopullisena innostuksena blogiini toimi joku päivä sitten Hesarin Tiede-palstalla ollut, sinällään yksipuolinen juttu sorsista. Jutussa lainattu Rotterdamin luonnontieteellisen museon kuraattorin  raportti sinisorsien homoseksuaalisesta nekrofiliasta sai leikkimielisen Ig-Nobel-tiedepalkinnon vuonna 2003.

Niko Kettusen jutun mukaan ankkojen villi muoto sinisorsa on niin härski eläin, että ihmisenä sen paikka olisi oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Äärimmäinen seksuaalinen kilpavarustelu on kehittänyt sinisorsauroksille korkkiruuvin muotoisen peniksen, joka on jopa 20 senttiä pitkä. Vastaavasti naaraan vagina kiertyy toiseen suuntaan eräänlaisena suojamekanismina.

Sinisorsien parittelu on käytännössä joukkoraiskausta. Yhden naaraan kimpussa voi hääriä useampikin uros, ja toisinaan meno on niin brutaalia, että naaras hukkuu. Urokset nokkivat toisistaan irti höyheniä ja jopa nahanpaloja. Näin huimaa menoa emme kuitenkaan ole kotilammellanne vielä havainneet.

Sinisorsaa ei edes kiinnosta, onko sen partneri naaras, tai elossa ensinkään. Kyseisen museon kuraattori nimittäin oli todistamassa tapahtumaa, jossa sinisorsauros lensi museon ikkunaan ja kopsahti kuolleena maahan. Viereen pölähti pian toinen uros, joka ryhtyi parittelemaan raivoisasti ruumiin kanssa. Aktia 75 minuuttia katseltuaan kuraattori totesi, että nyt kyllä riittää ja kävi hakemassa ruumiin talteen.

Jos nyt joku, jolla ei ole kaikkia muumeja laaksossa tai niitä on siellä liikaa, on lukenut tähän saakka, niin mikä mahtaa olla heinäsorsan synti tai muut syyt, miksi Luoja on tehnyt siitä edellä mainitun ja ainakin osin niin kovin ihmisen kaltaisen?