Vuosia kertyy mutta ihmismieli ei vanhene

päivis: Olen tosi usein ihmetellyt itseäni. Miksi peilistä katsoo naama, jonka iän voi hyvin uskoa alkavan numerolla 6? Tai joku heikkonäköinen voisi kenties jopa sanoa, että numerolla 5. Kun mieli ei kuitenkaan ole omien tuntemusten mukaan kuusikymppisen, eikä oikein kyllä viisikymppisenkään. Joskus tohkeissani koen "taantuvani" jopa lapsen ikäiseksi.

Olen siis päätellyt, että ihmismieli ei vanhene samaa tahtia fyysisen ruumiin kanssa. Jopa niin voi käydä, että kuvittelee pystyvänsä tekemään jotain samaa, jota nuorempana on tehnyt, ja sitten joutuu ihmettelemään, miksi jalka ei nouse samalla tavalla tai miksi lattialle istahdettuaan ei meinaakaan päästä ylös.

Voimien olen huomannut ehtyvän myös käsivarsista. Esimerkiksi Matkakodin ohjaamon yläpuolella olevaa petiä ei enää meinaa saada samalla tavalla nostettua yläasentoon kuten ennen. Jorma tosin lohduttelee, että laite on jäykistynyt. Uskoisinko? Kuntosaliharjoittelu ei olisi pahitteeksi.

Meillä on Jokilaaksossa ja Laukaassa parvisänky. Jorma nimittää parvia vanhuusmittareiksi. Silloin kun emme enää pääse parvelle ja varsinkaan sieltä pois, pitää kutsua kotihoito avuksi. Se on siis Jormalle merkki siitä, että olemme vanhoja.

Vespalla ajelu on yksi minun vanhuusmittareistani. Kun joku kesä en enää
halua lähteä Vespalla tien päälle, tiedän olevani vanha. Riistakamera todisti
tässä koleana syysaamuna töihin lähtöäni.

Joskus 50 vuotta sitten ikäiseni ihmiset näyttivät ulkoisestikin vanhoilta. Mutta olivatko he kuitenkaan sisimmässään vanhoja? Eipä ole ketään yli 100-vuotiasta, jolta asiaa voisin kysyä. Arvailemaankaan en halua lähteä.

Nykyään on varmasti entistä vaikeampaa määritellä, miten eläkeikään ehtineitä kutsuttaisiin. Toimittajat kyllä joskus hyvinkin huolettomasti nimittelevät vanhukseksi vaikka metsään eksynyttä eläkepappaa, joka kuitenkaan ei saata olla vielä edes 70-vuotias.

Kuusikymppistä taas ei millään mittarilla voi enää kutsua keski-ikäiseksi, mutta ei kyllä vanhukseksikaan. Ihan niin kuin keski-ikäisen jälkeen pitäisi keksiä joku uusi nimitys, joka kuvaisi paremmin elämänkaaren vaihetta, joka tulee ennen todellista vanhuutta. Seniori tai ikäihminen eivät nekään oikein tunnu oikealta nimitykseltä keski-iän jälkeen. Itse taidan kuitenkin jo olla vanha, mutta en vanhus.