Vihaa ja raivoa

päivis: Viime päivinä on tehty selväksi, että Suomessa vallitsee hiljaisuuden kulttuuri. Asioista ei puhuta ääneen. Siitä on kuulemma seurannut, että kaikessa rauhassa Suomeen on saanut syntyä rasistisia ryhmiä. Puhutaan natseista. Helsingin Rautatientorilla tapahtunut pahoinpitely oli piste iin päälle. Tiedetyin seurauksin.

Olen varmaan kulkenut jotenkin jälkijunassa tai laput silmillä, kun en osaa ollenkaan samaistua noihin väitteisiin. En varsinkaan siihen, että täälläkö ei muka puhuta asioista. Aivan kyllästymiseen saakka kun välillä kuulee, minkälaisia rasistisia tekoja tai puheita missä milloinkin on raportoitu. Ja mitä oli jankutus Soldiers of Odineista? Onneksi se on laantunut. Että hiljaisuuden kulttuuri?

Ihmettelen, miksi rikollisjärjestöiksikin nimitetyt Bandidokset tai United Brotherhoodit saavat toimia lähes rauhassa. Toistaiseksi ainakin liivijengiläiset ovat vielä vahvoilla sen suhteen, miten kansalaiset niihin suhtautuvat. Jonkinlaista ihailua voi jopa havaita makeiden Harrikoiden selässä istuvia jengiläisiä kohtaan. Tosin ahtaalle on liivijengiläisetkin laitettu: joiltakin on kielletty pääsy kouluihin puhumaan koulukiusaamista vastaan.

Toista maata ovat natsit. Niitä vihataan. Ja kyllä kuuluukin. Vaikka Jussi Halla-aho ehätti kertomaan, että laajalti julkisuutta saaneen Suomen Vastarintaliikkeen jäsenet ovat vain joukko taparikollisia. Totta varmaan sekin. Kun en taustoista paremmin tiedä, pidän sekä liivijengejä että natsiryhmiä jotenkin säälittävinä touhuajina, joiden puuhiin pitää toki suhtautua tietyllä vakavuudella.

Joku vihaa meitä tai toivottavasti vain
tätä laittamaamme kylttiä.

Edellinen oli otsikon mukainen viha-osio. Tässä tulee raivo-osio. Raivokin on ollut monet kerrat otsikoissa varsinkin liikenne-sanaan yhdistettynä. Niin paljon on puhuttu liikenneraivosta, että itsekin olen välillä tutkaillut omaa käyttäytymistäni ratin tai Vespan ohjaustangon takana. Kyllä, myönnän, että välillä raivoan, mutta ainuttakaan pyöräilijää en ole kiilannut nurin. Siitähän raivo-puheet taisivat saada alkunsa. Etteikö puhuta?

Jatkan siis raivosta. Joku lähitienoolla asuva kohdistaa raivoaan meidän pihapiiriämme kohtaan. En ole henkilöä tavannut, mutta kahdesti hän on käynyt paiskaamassa pois varsin ystävällismielisen lappusemme, jolla yritämme pitää pihaltamme pois mahdolliset vahingossa, miksei tahallaankin, sinne eksyvät. Joskus viime kesänä katosi kyllästetystä puusta tehty, kaupasta rahalla ostettu tolppa, johon kiinnitetyssä lapussa oli pyyntö palata takaisin kuntopolulle. Silloin ajattelimme vielä, että joku on "vain varastanut" kelpo tolpan ja vienyt omiin tarpeisiinsa.

Tänään tiesin, että se joku onkin käynyt raivoamassa pihapiirimme laidalla. Jorman laittama raskas metallitolppa, johon kiinnitimme uudelleen saman, ystävällismielisen kehotuksen kääntyä takaisin, oli viskattu pusikkoon. En liioittele yhtään, kun väitän, että jonkinlaisesta vihateosta tässäkin oli kyse. Sen verran painava tuo parimetrinen tolppa on. Vaivoin sain sen pystytettyä takaisin paikoilleen. Toivon, että jonkun myllykyläläisen raivo olisi jo laantunut. Raivota osaan nimittäin minäkin, jos satutaan kyltin paiskojan kanssa vastakkain.