Thaimaamme, osa 3

jormas: Toisella eläkejaksolla(6 viikkoa) noin 7-8 vuotta sitten suuntasin matkani Jomtien Pattayalle. Tähän innoitti ihmisten kokemukset Thaimaasta ja omamme sen Phuketista. Kun sitten löhösin Siaminlahden rannalla rantatuolissa muiden raittiutensa saavuttaneen alkoholistin kanssa, koin että elämä ja maailmani on nyt enemmän kuin kohdallaan.

Yritin ajatella elämästä veden varpaissa liplatellessa myös kielteisesti. Hanskaan jäi kaksi tosiasiaa, joita mielessäni pyörittelin. Fakta oli, että osaeläkkeen myötä oli kuukaudessa tilille tuleva summa pienentynyt neljäsosan. Lisäksi mieltäni hämmensi silloin ja vielä silloin tällöin nytkin, että vaikka tulot olivat reippaanlaisesti pienentyneet, koin saaneeni elämänlaatua vähintään saman verran lisää. Vielä edelleenkin saa arjessani myllerrystä aikaan mikä talouden kasvun markkinoiden ammattilainen tai helppo-Heikki sai minut ja monet muut raatamaan lähes hullun lailla vuosikymmenten ajan saadaksemme lisää rahaa ja enemmän kaikkea sitä mitä emme tarvitse.

Thaikotiin hankkimamme olohuoneen sohvakaluston
ja parvekkeen apinakeinut jätämme uusille asukkaille

Lensin Pattayalle yksin myös toisen eläkejakson, jonka lähtötohinoissa päivis sanoi, että "kun siellä näköjään tulee ravattua, niin vaikka en juuri meikkaakaan, voisithan sinä katsella meikkilaukulle jonkun paikan". Jotenkin luin tästä viestistä, että myös päiviksen mielestä Thaimaa voisi olla meidän juttumme.

Tähän rakoon Pattaya Suomi-Seura etsi mahdollisuuksia laajentaa tiloja ja toimintaa. Vuokranantaja, läheinen hotelli ei vuokrannut ainoastaan viereisen alakerran liiketiloja, vaan kerralla kerrostalon kaikki neljä unitia. Joten etsimme hissittömän talon ylimpiin kerroksiin alivuokralaisia. Niihin ei keskiverto päiväkeskuskäyttäjä halunnut kavuta, joten Seuran omaa toimintaa ei niihin hevin löytynyt. Puheenjohtaja Risto Nyman järjesti tiloissa esittelyn, johon änkesin mukaan. Katselin ylimmässä kerroksessa ympärilleni ja ajattelin, että mikä ettei. Kyllä me tästä pintaremontilla saisimme toimivan ja mieleisemme.

Yksi jos toinenkin tiloja itselleen haaveileva vain ihmetteli ja tuumaili ääneen, että mikä ettei, mutta kun sitä tai tätä ja en ehkä kuitenkaan tässä vaiheessa ja täytyy vielä harkita jne. Joten kysyin puheenjohtaja Nymanilta, että mikä olisi Seuran kannalta hyvä vaihtoehto? Tähän Risto, että tietty kun tiloihin kuljetaan samasta ovesta kuin muihinkin sisätiloihin, pitäisi luottamus olla molemminpuolista. Ja että hyvä olisi, jos joku olisi valmis tekemään vuoden vuokrasopimuksen. Sanoin, että jos luottamusta löytyy, niin tuohon käteen hanska ja toiseen tilinumero, niin maksamme vuoden vuokran ja sitoudumme olemaan näillä näkymin silloisen hotellin kanssa tehdyn kolmevuotisen vuokrasopimuksen loppuun.

Vuokra oli noin 130 euroa kuukaudessa. Tulevan Thaikotimme yläpuolella oli vielä vuokrasopimukseen kuuluva huoneiston kokoinen, 50 neliön kattoterassi. Sinne emme koko aikana saaneet aikaiseksi kuin armeijan ylijäämämyymälästä pari riippumattoa iltapäiväsiestaa ja -kaffetta sekä lehtien, mutta myös muuta lukemista varten.

Päivikselle laitoin tekstiviestin, että nyt on meikkilaukulle paikka ja jäin tuumaamaan seuraavaa yhteistä reissuamme. Että mitä sanoo hän tarkemmin ylipäätään Jomtien-Pattayasta ja uudesta Thaikodistamme.