Eläinten oikeuksista

päivis: Särkänniemen delfiinit ovat olleet pari päivää otsikoissa ja muutenkin keskustelun kohteena. En ole juuri otsikoita tai uutispätkiä enempää seurannut ilmeisen vilkasta mielipiteiden vaihtoa. Tietääkseni samalla on käyty myös keskustelua eläinten oikeuksista ja siitä, mikä niille on parasta. Ihmisen mielestä.

Delfinien siirto oli varmasti loppuun asti harkittu. En myöskään mitenkään tuomitse sitä, että siirtotapahtuma pyrittiin tekemään vähin äänin. Voin kuvitella, että erilaiset ääriryhmät olisivat voineet panna paikan päällä pystyyn jonkinasteisen shown. Nyt siirto-operaatioon osallistuneet saivat kai suhteellisen rauhassa tehdä työnsä.

Kaikenlainen eläinten huono kohtelu, tai jo pelkkä huonon kohtelun mahdollisuus, tuntuu minusta pahalta. Asiat mietityttävät usein, ja joskus olen myös puuttunut, jos olen esimerkiksi havainnut ravintolan ulkopuolelle pitkäksi aikaa pakkasella jätetyn koiran. Televisiosta näkee turhan usein esimerkkejä siitä, miten kekseliäs ihminen on eläimiä kaltoin kohdellessaan.

Jorma äsken kehotti funtsimaan, miksi ihminen katsoo joidenkin eläinten olevan niitä, jotka pidetään kiinni ja jotkut taas voivat elää täysin vapaana ilman pantaa, remmiä, aitaa tai häkkiä. Thaimaassa koirat ovat enimmäkseen irrallaan, vaikka useimmilla saattaakin olla panta kaulassa ikään kuin merkkinä siitä, että ne kuuluvat jollekin. Meillä koirat taas lainkin mukaan on pääsääntöisesti pidettävä hihnassa. Kissoja taas sama kiinnipitosääntö ei koske.

Thaimaalaiskoirien leppoisat iltapäivätorkut liiketalon edustalla.

Vaikka Thaimaassa kotikadullamme olevan ravintolan vetonaulana olevat kaksi papukaijaa ovatkin varsin viehättäviä, ei niitä tervehtiessä voi huvituksen lisäksi olla samalla tuntematta pahaa mieltä siitä, että niiden elämä on päivästä toiseen lyhyessä ketjussa keikkumista. Välillä tekisi mieli vain mennä ja katkaista kahleet! Yhtään parempaa ei taida häkkiinkään vangitun linnun elämä olla. Niitä kohdatakseen ei tarvitse edes mennä kotimaata kauemmaksi. Häkkimarsuista ja -hamstereista puhumattakaan.

Akvaariot ovat myös usein säälittävää katsottavaa. Ihan kuin kuviteltaisiin, että kaloja voi kohdella miten vain. Julkisilla paikoilla olevien akvaarioiden vesissäkin on usein korjaamisen varaa. Kalojen puolesta en ole huomannut eläinaktivistien pitävän meteliä. Mutta kuka nyt pienistä kaloista piittaa? Tosin uusimpien tutkimusten mukaan kalatkin tuntevat kipua. Suunnilleen viime vuosiin asti on kuviteltu, että kalat ovat tuntoaistittomia. Itse olen tuon tiedon jälkeen alkanut katsoa kalastusta aivan uusin silmin. Eikä kalakaan maistu ihan samalle kuin ennen.