Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Omia polkuja kulkevien kivijalkakauppa - kohtaamispaikka

Kaupan edustallinen lähinnä henkisen tekemisen vastuunkantajia
jormas: Eilen Poliisi Laineen talossa toiminut otsikon mukainen, oman sijansa Hyrylänraitilla lunastanut paikka tuli nykymuodossa tiensä päähän. Yksi tarkoituksista oli saada euroja lahjoitettujen tavaroiden myynnillä sen verran, että olisimme voineet tarjota hyryläläisille senioreille lisää mahdollisuuksia päästä omien seinien sisältä aistimaan ulos suomalaista kevättä ja kesää. Tämä ei ole vielä toteutunut, sillä vuosittain oli kaivettava omasta tai yhdistyksen pussista jokunen kolikko sähkölaskun tai muiden pakollisten kulujen kattamiseksi. Mutta monia muita toteutuneita, hyviä tai vähintään sitä tarkoittavia toimintoja oli kaupalla paljon, joista olemme kirjoittaneetkin ja kirjoitamme jatkossakin.

Odotettavissa vapaa-ajan puuhastelua
Lukuisia mukavia hetkeä moni vietti Kaupalla. Ja oikeastaan kaikkein kauneimmat ja parhaimmat palautteet saimmekin vasta, kun paikan sulkeminen nykymuodossaan oli tullut selväksi.

Suuren kiitoksen ansaitsevat monet, Tuusulan kunnan työllistämisyksiköstä lähtien, vaikka meille ei selvinnytkään, miksi kunta lopetti yhteistyön Elämän tähden ry:n kanssa. Kaikkien käytännön ja henkisen työn tekemisen vastuuta yli kahden vuoden aikana kantaneiden lisäksi erityiskiitoksen ansaitsee Seppo Sjöblom, joka antoi tilan korvauksetta käyttöömme hamaan tulevaisuuteen. Toimintaa olisimme nykymuodossa Sepon hiljaisen tuen ansiosta jatkaneet ilman kunnan kannaltamme ikävää päätöstä.

Kun aloitimme olivat lähes kaikki tavarat omiamme, jotka olimme lahjoittaneet annettavaksi tai myytäväksi niitä tarvitseville. Ja kun nyt nykymuodossa lopetimme, ei montaa meille tuttua ja usein rakastakin, muistoja täynnä olevaa esinettä ollut jäljellä. Tavaraa kuitenkin oli enemmän kuin aloittaessa, josta kiitos kaikille lahjoittaneille. Me etsimme niillä lupauksemme mukaisesti uudet kodit, näin uskon.

Kaupalta roudasimme viikon aikana kymmenen peräkärryllistä tavaraa, jotka laitamme kauniisti Tuusulan Myllykylän Jokilaaksoon hankkimaamme kahteen, Muistojen merikonttiin.

Monta kuormaa tavaraa odottaa uutta kotia
Kaupan ympärille rakentunutta toimintaa jatkamme siis jollakin tavalla. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita. Toistaiseksi Jokilaaksossa, Muistojen merikonteissa elämäänsä jatkava Omia polkuja kulkevien kauppa on avoinna aina, mutta ei koskaan, jos aikaa ei sovittu kanssamme etukäteen.

Yhteyden meihin saa kommentoimalla tätä blogia, soittamalla, laittamalla tekstiviestin tai sähköpostin. Yhteystiedot löytyvät blogi- ja kotisivuiltamme.

Ajattelemme, että Hyrylässä on monta senioria, joilla päivien merkittävin seuralainen on yksinäisyys ja sen myötä päivien muunkin sisällön puute.

Kuka tarttuisi haasteeseen ja tarjoaisi senioreille oman tai vaikka pikkubussi-taksilla kyydin Jokilaaksoon? Muistojen merikonttiin ja Omia polkuja kulkevien kauppaan. Ehkä joku löytäisi matkasta hyvän hetken arkeensa, kahvikupin, maljakon tai jotain piirongin päälle kotiinsa. Jos tuntuu siltä, että siitä ei kannata eikä ole oikein rahaakaan maksaa mitään, niin eihän se mitään haittaa. Vain se haittaa, jos joku saa Jokilaaksosta matkaevääksi pahan mielen.

Ei kommentteja: