Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 30. kesäkuuta 2016

Muistoista ja muistamisesta

päivis: Tässä on pari blogikirjoitusta väännetty muistoihin liittyvistä aiheista. Kun tulee ikää, myös muistamiseen liittyvät asiat tulevat merkityksellisemmiksi kuin nuorena. Silloin oman muistinsa pettämistä ei ehkä osaa edes epäillä. Vanhemmiten osaa, ja kun läheiset vielä saattavat kyseenalaistaa asioita, joita uskoo muistavansa oikein, alkaa oikeasti epäillä muistisairautta - tai ainakin muistin heikkenemistä.

Onneksi lehdet julkaisevat usein juttuja, joissa vakuutellaan, että muistiin liittyvät ongelmat kuitenkin useimmiten johtuvat jostain muusta kuin muistisairaudesta. Kuten esimerkiksi stressistä, väsymyksestä tai että on vain yksinkertaisesti liikaa asioita muistettavana. Työelämässä tähän varmaan törmää aika moni. Ei pidä myöskään unohtaa, että muisti ylipäätään on hyvin kummallinen asia.
Tässä kukka-asetelmassa olevien kukkien nimen, plumeria, muistan jostain
syystä helposti, vaikka tarvetta nimen muistamiselle ei ole kovin usein.
Kirjoitin kerran Hesarissa olleen artikkelin innoittamana blogin siitä, miten ihmiset saa muistamaan sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Ihmisten muistia on tutkittu monissa kokeissa. Esimerkiksi omia lapsuusmuistoja voi alkaa uskoa todeksi, kun sukulaiset on laitettu kertomaan tekaistuja tapahtumia lapsuudesta ja samassa yhteydessä on myös esitetty muokattuja valokuvia.

Erityisen omituiselta jutussa kuulosti se, että ihmiset on jopa saatu uskomaan, että he ovat olleet kuumailmapallon kyydissä, vaikka todellisuudessa näin ei ole koskaan tapahtunut. Muisti on kummallinen ja monimutkainen asia.

Artikkelissa puhuttiin valemuistoista. Niitä syntyy, jos kuvittelee jonkin tapahtuman elävästi.  Muistan erään ihmisen, joka ei ollut varma, onko hän ollut mukana tekemässä henkirikosta vai ei. Luultavasti hän ei ollut, mutta jostain aivoihin oli syntynyt sellainen ajatus. Tosin hän itsekin uskoi, ettei ole voinut syyllistyä tappoon, mutta ajatus kummitteli silti mielessä.

Omassa muistissani ihmettelen usein sitä, kun juuri on muistanut esimerkiksi jonkun ihmisen nimen, niin hetken päästä nimi ei millään muistu mieleen. Onneksi tuntuu, että jaan saman ongelman monen muun, nuoremmankin, ihmisen kanssa. Ihan laho muistini ei ole, sillä äsken näin televisiossa kuvan kukkivasta pensaasta, joka on hyvin yleinen myös Thaimaassa. Ja välittömästi muistin kukan nimen, plumeria, vaikka nimen muistamiselle ei ole tarvetta kuin hyvin harvoin. 

Ei kommentteja: