Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 25. kesäkuuta 2016

That's it Britannia

jormas: Perjantaiaamuna varmistui, että Britannia eroaa Euroopan unionista. Brittien päätös sysää koko unionin tuntemattomalle polulle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun jäsenmaa irrottautuu unionista, joka sai alkunsa Euroopan hiili- ja teräyhteisöstä vuonna 1951. Erolla tulee olemaan perustavanlaatuisia vaikutuksia paitsi Euroopan unionin rajoihin, talouteen, poliittiseen vakauteen ja ulkosuhteisiin, myös Euroopan henkiseen ilmapiiriin ja unionin kehityssuuntaan.

Nyt olen seurannut vuorokauden uutisointia ja tuntuu siltä, että kaikki tiedonjakajat on valjastettu haukkumaan brittejä ja heidän tekemäänsä päätöstä, jossa ei uutisoinnin mukaan ole ollut lainkaan mukana järjen valoa. Hämmästelen tätä, joskin ymmärrän, sillä lähestulkoon jokaiseen kielteiseen mielipiteeseen liittyy talous tavalla tai toisella.

On tapahtunut hyvä asia tai ei, iloitsen siitä Donald Trumpin kanssa. Hänen mielipiteestään tarttui haaviini Pohjolan perukoilla vain yksi sana: "Fantastista". Itse pidin eniten yhden britin suusta koppaamastani toteamuksesta: "Otimme maamme takaisin".

Mielenkiintoista on ollut havaita, kun Suomessa on selitetty EU:ssa tehtyjä kompromisseja, että koska olemme pieni maa, ei ääni kuuluu kokoa enempää. Mutta nyt britit sanoivat samaa, vaikka kyseessä on yksi Euroopan merkityksellisimmistä valtioista. Kun näin tapahtuu, on selvä asia, että leave-äänestäneiden sijaan olisi eliitin ja vähän muidenkin syytä katsoa peiliin. Mikä on mennyt pieleen? Pieleen on mennyt, että luulemme edelleen onnen ja kaiken viisauden istuvan omassa tai niiden päässä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Toisin ajattelevat ovat tyhmiä eivätkä muutenkaan tiedä asioista mitään. Paljon, paljon enemmän painoarvoa pitäisi saada ajattelu, että miltä nyt tai milloinkin tuntuu.

Iloitsen suuresti, että "tyhmän kansan" valitsema poliittinen ja talouden eliitti sai kunnolla korvilleen joka puolella maailmaa tavallisten brittiläisten ansiosta. Meille kaikille on hyväksi saada muistutuksia, että vaikka on rahaa, oppiarvoja ja valtaa, niin tiukan paikan tullen demokratiassakin viimeisen sanan saattaa sanella tunne.

Onkin valitettavaa, ettemme ymmärrä tätä edelleenkään muulloin kuin silloin, kun miehet sekä naiset asettuvat yhteen riviin puolustamaan isänmaataan. Silloin kelpaa valtaapitäville agitoinnin työkaluksi tunne, jotta saadaan oman maan kansalainen, oman henkensä kaupalla tappamaan muita. Jotka hekin valitettavan usein ovat oman maan kansalaisia.

Olen usein sanonut, että ei integraatiota hinnalla millä tahansa. On tuntunut liian usein siltä, että kaikkien on hyväksyttävä kaikki ja kaikki tapahtuva on satojen asioiden kompromissi, josta kukaan ei enää tunnista omaa mielipidettään. Varsinkin Suomessa, jossa asuu onnettomalla itsetunnolla varustettu pieni kansa lähes tulkoon EU:n harvimmin asutussa maassa, on tämä näkynyt. Tänne on lähes jokainen ulkomaalainen saanut tulla omine tapoineen ja käsityksineen oikeudesta ja tasa-arvosta. Se on sopinut ja sopii minulle juuri niin kauan kuin rahoja ei oteta pussistani eikä se edellytä, että minun on sen vuoksi luovuttava omista, suomalaisista tavoistani. Mutta milloin on suvivirsi kouluissa uhattuna, milloin puulämmitteinen sauna ja milloin ovat kasvihuoneessamme kasvattamamme kurkutkin EU:n mielestä liian käyriä.

On oikein mukava, että juuri britit, joilla itsetunto on kohdallaan ja historiaa muillekin jaettavaksi, laittoivat tähän topin. Johon ekonomistit ja talouden ympärillä elämäänsä pyörittävät sanovat, että päätöksessä näkyi järjen sijaan tunne. Mutta voi hyvänen aika, niin pitääkin!! Mutta koska koko maailma pyörii aivan liikaa talouden ympärillä juuri niin kauan kunnes onnistumme räjäyttämään koko ihmisrodun atomeiksi, jotkut käärivät tästäkin miljardeja ja jotkut menettävät saman verran.

Ei kommentteja: