Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Sininauha-konserni in memoriam, osa 6

jormas: Tähän saakka olen kirjoittanut blogit yllä olevalla otsikolla 22.4., 28.4., 4.5., 14.5. ja 24.5. Niistä tekemäni koosteen lähetin muun muassa Sininauhaliiton ja -säätiön hallituksen jäsenille. Viime ja tämän vuotisille. Palautettakin on tullut. Niissä hallituksen jäsenissä, joihin olen ollut yhteydessä on ollut yksi yhteinen piirre. Huonomuistisuus. Muisti ei tunnu riittävän edes siihen missä kokouksessa kukin on ollut läsnä. Saati, että olisi muistettu mitä on tullut päätettyä. Ajattelen, että esiin nostamani asia tuoksuu jollekin sellaiselle, jonka tonkimisesta eivät kaikki pidä.

Yritin saada konsernin sisältä huonolla menestyksellä käsiini Sininauhaliiton ja -säätiön hallituksen kokousten pöytäkirjoja, joissa on päätetty viedä säätiö sääntömuutoksen avulla Sininauhaliiton ja sen jäsenjärjestöjen ulottumattomiin. Huonolla menestyksellä, vaikka pyysin pöytäkirjoja nähtäväksi jäsenjärjestön puheenjohtajana. Oli hankittava materiaalia muulla tavoin.

Oma mielenkiintoinen kokonaisuutensa on kolmen hallituksen kokouksen kokonaisuus samana päivänä samassa paikassa. Sininauhasäätiön hallitus 17.3.2016 klo  9:00-11:38, Sininauhaliiton hallituksen kokous klo11:45-13:25 ja Sininauhasäätiön toinen hallituksen kokous klo 13:25-13:35.

Läsnä kaikissa kolmessa kokouksessa ovat olleet kaikki Sininauhasäätiön hallituksen jäsenet, joista osa on jäävännyt itsensä liiton kokouksessa ja osa säätiön. Sen sijaan hallitusten asioiden esittelijä, johtaja Aarne Kiviniemi on ollut koko ajan läsnä kaikissa kokouksissa. Pöytäkirjoista ei näy, että muutkaan olisivat poistuneet kokouksesta. Jotain tietysti kertoo, että seuraava kokous on alkanut samalla minuutilla, kun edellinen on päättynyt.

Päätettäviä asioita on ollut muun muassa ulkopuolisten asiantuntijoiden esittämien selvitysten pohjalta päättää säätiön sääntöjen muuttamisesta tai säätiön lakkauttamisesta. Selvitysten tekijöiden valinta oli annettu Kiviniemelle, jonka vanhaa ja uutta työsuhdetta selvitys on myös koskenut.

Aiemmassa kokouksessa nimittäin Sininauhasäätiön hallitus oli kutsunut Kiviniemen Sininauhaliitosta erotettavan Sininauhasäätiön toimitusjohtajaksi, vaikka sääntömuutosta ei edes oltu hyväksytty Patentti- ja rekisterihallituksessa. Asian merkillisyyttä lisää, että toimitusjohtajan tehtävää ei laitettu julkisesti eikä muutenkaan haettavaksi. Pöytäkirjojen mukaan Kiviniemi on ollut kaikissa kokouksessa koko ajan läsnä, vaikka käsiteltävät asiat koskettivat suuressa määrin hänen henkilökohtaisia etujaan ja työsuhdettaan. Käsitykseni mukaan Kiviniemi olisi ollut jäävi osallistumaan ylipäätään sääntömuutosasian käsittelyyn ja olemaan kokouksissa silloin läsnä.

Mutta ei tässä kaikki. Koska Sininauhasäätiön ja -liiton hallituksissa on ollut yhtenä vaihtoehtona Sininauhasäätiön lakkauttaminen, olisivat oletettavasti kaikki jäsenjärjestöjen mandaatilla hallituksessa istuvat olleet jäävejä käsittelemään asiaa. En ole vielä selvittänyt, onko kyseessä lainvastaisuus, mutta vähintäänkin se on hyvän hallintotavan vastaista. Kysymys on kaksisuuntaisen jääviyden lisäksi oman, jäsenjärjestön edunvalvonnasta, sillä voimassa olleiden sääntöjen mukaan säätiön lakkauttaessa toimintansa, sen omaisuus olisi mennyt Sininauhaliitolle. Josta osan muodostaa mainituissa hallituksissa istuvat jäsenjärjestöt. Asia olisi pitänyt päättää Sininauhaliiton kokouksessa.

Vaikka tämä viimeinen osio ei suoranaisesti liity säätiön sääntöjen muuttamiseen, kuuluu se osaan, jossa olen käsitellyt Sininauhan omaisuuden myymistä. On nimittäin tullut ilmi, että Kiviniemi on perustellut omaisuuden myymistä sillä, että jätin jälkeeni konkurssikypsän säätiön ja tämän pelastajaksi hän on lähes messiaan tavoin ilmoittanut itsensä. Mutta hänen väittämänsä on valhe, jonka voin halutessani näyttää toteen. Yhtenäkään toimitusjohtajavuotenani Sininauhasäätiö ei tuottanut tappiota, vaan tase näytti yhtä vuotta lukuun ottamatta useiden kymmenien tuhansien eurojen voittoa.

Jälkeeni johtajaksi tuli Lehtelä, jona aikana sama tahti jatkui. Sen jälkeen tuli Taiveaho, sitten Järvinen ja viimein Kiviniemi, joka teki jo säätiön puheenjohtajana taloudellisesti hyvin raskaita virheitä hyväksyessään muun muassa Ruusulankadun urakkatarjoukset ilman niihin sisältyviä asbestitöitä. Muitakin suuria virheitä Kiviniemen tieten teki Ruusulankadun rakentamisessa myös Sininauhasäätiön kiinteistöpäällikkö. Aivan oma lukunsa on Sininauhasäätiön toiminta kohteen rakentamisen aikaisessa ohjausryhmässä ja työmaakokouksissa. Ruusulankadun huonosti hoidettu rakentaminen on suurin yksittäinen syy talouden huonoon kehitykseen.

Sininauhasäätiön talouden tilassa ei korviini kuulunut huomautettavaa sen viiden vuoden aikana, jolloin toimin säätiön erityistehtävissä toimitusjohtajakauteni jälkeen. Säätiö pysyi pinnalla jälkeeni Lehtelän, Taiveahon ja Järvisen ajan, mutta ei ilman merkittävää omaisuuden myyntiä enää Kiviniemen aikana.

Voi olla, että syyllistyn siihen joskus itsekin, mutta jo pelkkä yritys oman aseman parantamiseksi muita painamalla on jotain, joka kertoo monipuolisesta alamittaisuudesta ja jota en hyväksy. Erityisen tuomittavaa se on silloin, jos jakaa muille tietoa, joka ei pidä paikkaansa. Sitä vastoin ymmärrän tässä valossa miksi nykyisten ja entisten luottamushenkilöiden on ollut hyvin vaikea puhua saati kysyä minulta määrätyistä Sininauhasäätiön asioista.

Olen ikäni kritisoinut ihmisiä, jotka arvostelevat tehtyä ja tekemätöntä, mutta heillä ei ole koskaan esittää mitään tilalle. Samoin olen tehnyt niiden kanssa, jotka haluavat kalifin alas, mutta ei ole mitään senkään tilalle. Sen sijaan arvostan määrättyyn rajaan rehdein keinoin eteenpäin pyrkiviä, jotka haluavat kalifiksi kalifin paikalle. Joten seuraavassa aiheeseen liittyvässä blogissani, on minun aika esittää mitä mielestäni olisi pitänyt tehdä.

1 kommentti:

Timantti kirjoitti...

No ompas soppa !!!!!!!