Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Roskien ja jätteiden keräily osa 3

jormas: Toissapäivänä sain jäljitettyä kotitiemme pientareiden roskaajan. Itse vastenmielisen teon tehnyttä en tavannut eikä ollut tarvettakaan. Hänen palkanneen firman takaa löytyi mielestäni rehti, palestiinalaista syntyperää oleva yrittäjä, joka näytti tuskailevan bisneksensä kanssa muutenkin moneen suuntaan.

Kulkuneuvona miehellä oli silti musta Mersu, joten tiedä häntä mikä oli lopullinen totuus ja oliko niitäkin useita. Joka tapauksessa asiaa selvitellessäni yksi jos toinen kiinteistön omistajista lähtien putsasi kiireen vilkkaan käsiään, kun olin heihin yhteydessä. Että mitä minulle soitat, sillä enhän minä, sillä olen vain sitä tai tätä, että soita sinne sun tänne ja pölö....pölö..

Näin teinkin. Ja menin myös edellisessä blogissa mainitsemani yrityksen kotisivuille ja katsoin sieltä siivoustyön, pakettiauton ja vähän muitakin tuntihintoja. Jotta mitä roskien kuljetuksen tehtäväkseen kiinteistön omistajilta saanut yritys olisi minulle velkaa niillä hinnoilla. Lopputulos oli noin 400 euroa.

Mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Yrittäjä sanoi aivan kelvollisella suomen kielellä, että kaikki vaan kusettaa häntä. Ja vaikka hän ymmärtääkin, että vastuu yrityksensä tekemisistä on hänelle, hän maksaa 100 euroa eikä yhtään enempää, vaan menee mieluummin vaikka vankilaan.

Sovittiin, että minut vuokseni ei linnaan tarvitse lähteä ja mies toi sovitun satasen Jokilaaksoon sovitulla tavalla. Samalla tuli ilmi, että hän oli maksanut naapurimaastamme tulleelle työntekijälleen 60 euroa, että vie jätteet niille tarkoitettuun  paikkaan. Tälle virolaiselle sällille se tarkoitti reippaan kymmenen kilometrin päässä olevaa Soiniityntien varren nokkospuskia ja ojia.

Näillä välillä kaulassani keikkuvilla kultakolikoilla voin linjata asioita
Tulta ja tappuraa oli palestiinalaisella yrittäjässä, kun sanoin, että on sekin metka juttu, että jos kuuntelee palestiinalaista, on israelilainen syypää kaikkeen kärhämään maiden välillä. Ja kun kuuntelee israelilaista, asian onkin päinvastoin. Ja sitten yhdessä Euroopan syrjäisimmistä kolkista suomalainen heittää lantilla kruunu vai laava määrittääkseen maiden välisen sylttytehtaan juuret. Nyt vahingoniloisena iloitsin miehen tulisuudesta, sillä tätä temperamenttia sai varmasti maistaa myös eteläisen naapurimaamme roskakuski.

Juridisia perusteitahan minulle ei olisi ollut saada mieheltä äyriäkään, sillä roskia tai jätteitähän ei tuotu pihaamme eikä edes maillemme. Kunhan siivosin oman mielenrauhani vuoksi naapuritontin roskia. Laillinen oikeuteni ja vastuullinen velvollisuus olisi ollut tehdä ilmoitus ympäristörikoksesta. Jonka olisin tehnytkin, jos ei kiinteistön omistaja Jari Halonen olisi pyytänyt minua armahtamaan rehdin tuntuista, vaikeuksissa olevaa yrittäjää.

Nurjalla tavalla asiaa kääntelemällä voin todeta, että minut ostettiin hiljaiseksi 100 eurolla. Tähän on osasyyllinen suomalainen virkamieskunta, joka ei ole juuri korvaansa lotkauttanut, kun aikoinaan tein ilmoituksia Jokilaaksoon kohdistuneesta ilkivallasta, murroista ja varkauksista. Nyt teen ilmoituksia vain vakuutusyhtiötä varten saadakseni korvauksia. Anastetun tai rikotun omaisuuteni arvon arvionti jää omantuntoni varaan.

Yhteiskunta kulkee vaarallisilla ja liukkailla teillä, jos yhä useampi kokee laillani. Ei ole hyvä tie sekään, jos kokee, että oikeutta eivät tässä valtakunnassa kohta jaa kuin liivimiehet. Tämä kehitys saattaa tulla meidän kaikkien osaksi ja iloksi tai suruksi ennemmin tai myöhemmin. Sillä tämän kehityksen siistimpi ja lainmukainen versio ja yksi polku ovat yksityiset turva- ja vartiointipalvelut, joita tuntuu tarvitsevat alati kasvava, tavallisten suomalaisten joukko.

Ei kommentteja: