Jokaisella tavaralla on oma tarinansa

päivis: Tällä viikolla sanomme jäähyväiset Hyrylässä sijaitsevalle Omia polkuja kulkevien kaupalle. Reilut kaksi vuotta sitten avatun kirpparin ja kohtaamispaikan tavaroista osa on lahjoitettu Samaria ry:n kirpputoritoimintaan Vihdin Selkiin. Loput tavaroista sijoitetaan toiseen Jokilaaksoon hankituista pihakonteista.

Tästä kaikki alkoi. Jorma kiinnittää kaupan kylttiä Hyrylän Kaupparaitilla
vuoden 2014 maaliskuussa. Itse kauppaankin liittyy paljon tarinoita.

Kirppari jatkaa tavalla tai toisella elämäänsä ja oloaan. Omia polkuja kulkevien kaupan lisäksi toiselle konteista annetaan myös nimi Muistojen merikontti. Nimellä haluamme kertoa ja laittaa jokaisen myös ajattelemaan, että kaikilla esineillä on oma tarinansa. Oikeastaan esineiden tarina alkaa jo siitä, kun joku suunnittelee ne ja jossain ne myös valmistetaan. Mutta varsinaisten tarinoiden aika alkaa siitä, kun joku ottaa esineen käyttöönsä.

Näilläkin hyllyillä olevilla astioilla on
omat tarinansa. Ne jäävät meille kuitenkin
salaisuuksiksi.

Kirpparille lahjoitettujen tavaroiden tarinoita tiedämme vain harvoin. Saimme usein lahjoituksena laatikollisen sitä sun tätä tavaraa. Tarinoita sen sijaan saimme harvemmin. Muistojen merikontissa toivomme voivamme tarjota kävijöille myös puuttuvia tarinoita. Osa voi olla tottakin, osa keksittyjä.

Ehkä osa tavaroista on sellaisia, että ne herättävät katsojassa muistoja joistain samanlaisista esineistä: lapsuuskodin lautasista, tädin kukkavaasista tai vaikka isoisän parranajovälineistä.

On mukavaa, kun tuntee jonkun tavaran koko tarinan. Mutta - miten vaikeaa olikaan luopua Anna-mummun antamilla lahjarahoilla ostetusta matosta. Matto seurasi uskollisesti kodista toiseen, kunnes se lopulta hajosi ja muuttui käyttökelvottomaksi. Myös Suzuki-moottoripyörästäni luopumista siirsin aina eteenpäin. Tunsinhan pyörän historian lähes alusta saakka ja tiesin sen käyttäjät. Sillä oli oma tarinansa hauskoine muistoineen. Pyörän kunnostaminen melkein alkuperäiseen asuunsa on jo tarina sinänsä. Nyt pyörä synnyttää jossain minulle tuntemattomassa paikassa uutta tarinaa. Lopulta päätin siis luopua siitä.

Kirpputoritavaroita katsellessa miettii usein, mikä kumma on ihmisen saanut tekemään jonkun esineen ja miksi ihmeessä joku toinen on sen hankkinut itselleen. Kaikkia hyödyksemme tai iloksemme tehtyjä tavaroita kun ei voi hyvälläkään tahdolla sanoa kauniiksi. Mutta niinhän se on: makuasioista ei voi kiistellä. Ja kummallisen esineen omistaminen on jo tarina sinänsä.