Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

On kevään ja ylösnousemuksen aika

jormas: Pääsiäisenvieton raskain osa on takana, siilä Vapahtajamme pääsi ristin pilkankohteesta haudan lepoon. Tänään, kolmantena päivänä on ilon juhla, sillä Hän ei viihtynyt haudassa kauaa ja on ylösnousemuksen aika.

Myös Jokilaaksossa Pääsiäinen on uuden elämän parasta aikaa kevätpäiväntasauksesta eteenpäin. Ajankohtaan liittyy myös terminen kevät, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0 ja +10 asteen välillä. Sitä seuraa terminen kasvukausi, jolloin keskilämpötila on yli +5 astetta.

Jos kokee olevansa elämän syrjässä kiinni, on kevät hyvin kiitollista aikaa. Luonto herää ja joka puolella monet eläimet ja kasvit aloittavat uutta elämää. Ehkä yksi ensimmäisistä havainnoista kasvimaalmassa ovat pajunkissat, jotka nekin moni liittää laillani pääsiäisen aikaan. Lintuja tulee joka päivä lisää ja me jännäämme joko taas parin välivuoden jälkeen Jokilampemme kelpaisivat joutsenpariskunnalle kodiksi, jossa voisi kasvattaa pari, kolme joutsenlasta aikuisiksi. Sen lisäksi, että joutsen on kansallislintumme, on siinä kauneutensa lisäksi myös eräs minulle mieleinen piirre. Ne valitsevat puolisonta koko elämän mittaiseksi ajaksi.

Kolikon toisena puolena ymmärrän myös niitä, joille on vaikea tarttua sykkeeseen, jos kokee elämän olevan sitä yhtä ja samaa harmaata..... Samaa sukua sille, kun Heikki Haaksiluoto kysyi elisestä päivän harmaudesta sosiaalisessa mediassa, että "missä värit, tahdon Thaimaahan"?

Arjen harmauden keskellä saatamme kysellä aamuauringolta tai sadepäivältä pää raskasta mieltä täynnä, että mitä päivällä on minulle tarjottavana. Voimme kuulla, kun elämä vastaa kysymyksellä, että mitä meillä on vastaavasti tarjota tälle päivälle ja peräti huomiselle.

Tänään havaitsimme Jokilaaksossa ensimmäiset kurjet, jotka lensivät pientilamme yli. Peltoniittyjemme laitamilla on viihtynyt parina viime vuonna myös haikara, jota sitäkin on mukava odottaa. Pienistä linnuista havaitsimme ensimmäisen kerran urpiaisen, joka onkin varsin kaunis siipiveikko tai -veikotar.

Yksi viime syksynä aloittamamme huippujuttu oli löytämämme luonnonlähde viereisen hevos- ja lammashaan vierestä. Kyläläisten tiedossa lähde on ollut kauan ja kylän juttujen mukaan Helsingin maalaiskunta olisi hakenut lähteestä siinä määrin vettä, että kyläläiset ovat kieltäneet kunnalta vedenoton. Myllykylä on nimittäin entistä Helsingin pitäjää. Niin tai näin, me tai oikeastaan yhdistyksemme Elämän tähden ry tutkitutti veden, joka todettiin hyvälaatuiseksi juomavedeksi. Hyvä juomavesihän Tuusulassa on muutenkin, mutta se tunne, se on se juttu miksi tänään, ylösnoudemuksen päivänä haimme luonnonvaraisesta luonnonlähteestä luonnonvettä.

Joten lainkuuliaisempaan suuntaan menen minäkin tältä osin, sillä pitkin kesää ajelen kuuautollamme 1000 litran vesisäiliö peräkärryssä, että mistähän saisi luvan kanssa tai ilman seuraavan kuukauden vedet.

Ei kommentteja: