Kaikki sujuikin alussa loistavasti, sillä meillä ei ollut mukana kuin käsimatkatavarat ynnä netissä tehty lähtöselvitys ja sieltä tulostetut liput. Virkailijaa tarvitsimme vasta, kun olimme nousemassa koneeseen. Ja siihen loppui lystimmekin, sillä saimme kuulla, että Suomessakin päällämme ollut talvimyräkkä on myös Moskovan kentällä. Jonne voi laskeutua, mutta ei päästä ylös. Ei siis ollut jatkolentoa ja Moskovaan emme olisi voineet jäädä ilman viisumia.
Ei auttanut kuin hipsiä Vantaa-Helsinki lentoaseman ainokaisen Aeroflotin virkailijan luokse jonon hännänhuipuksi. Sillä muut olivat saaneet peruuntumisesta tiedon aiemmin lähtöselvityksessä, jonka me teimme netissä. Jonossa oli ennen meitä 20-30 henkilöä, mutta ryhmiä ehkä kymmenen. Silti heidän palvelemiseensa kului aikaa viisi tuntia.
Jomtienin kotikatumme oli entisellä mallillaan täynnä iltaelämää ja sykettä |
Normaalisti Bangkokin kentältä kuljemme Jomtienille ilmastoidulla linja-autolla 140 kilometrin matkan. Lysti maksaa alle viisi euroa. Mutta nyt otimme publik-taksin, sillä mukana oli turkulainen vesseli, jolle kyseessä oli ensivisiitti Thaimaahan. 140 kilometrin taksimatka maksaa noin 50 euroa. 27 tunnin matka on takana ja oli oikein mukava piipahtaa kotikadullemme syömään Papukaija-ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti