Pieniä huomioita Thaimaasta

päivis: Thaimaassa monet asiat ovat ihan omalla mallillaan. Esimerkiksi liikennekulttuuri on joltain osin erilainen kuin meillä Suomessa. Kaoottiselta vaikuttava liikenne sujuu kuitenkin joustavasti, varsinkin, jos on liikkeellä kaksipyöräisellä. Autot juuttuvat usein ruuhkiin ja jalkaisin liikkuvat taas joutuvat väistelemään moottoriajoneuvoja. Jalankulkijaa ei täällä kunnioiteta. Suojatiet ovat lähinnä vitsi.

Ajoneuvoja on Thaimaan kaduilla välillä huiskin haiskin. Poliisi valvoo
liikennettä ja luultavasti täällä moottoriajoneuvoilla liikkuvat turistit
pääsevät poliisin puhutteluun huomattavasti useammin kuin kotimaassaan.

Luin pari päivää sitten viime kesänä ilmestynyttä Pattaya People -lehteä. Siinä on aina mielenkiintoisia esimerkkejä paikallisista tavoista. Sattahipissä, Pattayalta joitakin kymmeniä kilometrejä etelään päin, apinoiden kerrottiin lähteneen kuumuuden ja kuivuuden ajamina liikkeelle metsistä ja luonnonpuistoista. Niissä ne yleensä käyttäytyvät asiallisesti, mutta kyliin tultuaan ne ovat olleet aggressiivisia erityisesti lapsia ja vanhuksia kohtaan.

Kun meillä uhkaavasti käyttäytyvistä eläimistä parhaimmillaan - tai pahimmillaan - maksetaan tapporaha, täällä pedot tai muuten vain häiritsevät villieläimet steriloidaan. Päivän tahti on ollut kymmenen urosapinan kiinniottaminen ja sterilointi. Sen jälkeen ne on vapautettu takaisin luontoon. Keino ei toimi ihan nopeasti, mutta ajan kanssa apinalaumoja saadaan tietysti tuolla keinolla harvennettua.

Pattaya People -lehdellä, kuten muillakin täkäläisillä tiedotusvälineillä, on ikävä tapa uutisoida esimerkiksi itsemurhat. Ei riitä, että kerrottaisiin jonkun hypänneen kymmenennestä kerroksesta varmaan kuolemaan tai että joku on ottanut itsetuhotarkoituksessa myrkkyä. Kerrotaan myös henkilön nimi ja ikä, ja jos itsemurhaaja on turisti, myös hänen kansallisuutensa mainitaan. Heinäkuun lehdessä muun muassa kerrottiin saksalaismiehen hirttäytymisestä. Lehti oli saanut poliisilta tarkan kuvauksen miehen edellisiltaisesta juopottelusta vaimon kanssa, riidasta ja siitä, miten vaimo oli aamulla löytänyt puolison hirttäytyneenä. Kuvamateriaaliakin yleensä tapahtumapaikalta saadaan julkaistavaksi.

Kun tulimme alkuviikosta tänne, kuljimme tietysti maahantulotiskin kautta. Siinä esitetään maahantuloilmoitus ja näytetään passi. Tulo kirjataan rajavartioston (?) tiedostoihin ja tulijasta otetaan myös valokuva. Virkailijan tehdessä omaa osuuttaan, tulin vilkaisseeksi lappua, jossa oli minulle uutta informaatiota Buddhan päistä. Voi olla, että määräys on ollut voimassa jo ikiajat, mutta minulle tieto oli uusi. Tosin en ole Buddhan päiden kanssa ollut tekemisissä, joten asia ei ole niin sanotusti koskettanut.

Määräys kuului suunnilleen näin: Buddhan päitä ei saa ostaa, niitä ei saa käyttää sisustuselementteinä, Buddhan päitä esittäviä kuvia ei ole lupa hankkia, eikä päätä saa myöskään tatuoida iholle. Ehkä kieltolappuun liittyi joku pienellä präntätty poikkeus, sillä Googlesta löysin tiedon, että pienet Buddhan päät ovat ehkä suosituin matkatuliainen Thaimaasta. Pienellä tarkoitetaan enintään vähän yli kymmensenttisiä päitä. Buddhan päät, ainakin vähän suuremmat, saattavat siis jollain juoksulla olla keräilyharvinaisuuksia Thaimaan ulkopuolella. En kuitenkaan suosittele hankkimaan suurta päätä, jos sellaisen jostain onnistuisi löytämään.