jormas: Kyllä vain, erakkokolibri hyväksyi pesänsä, vaikka olemme siirrelleet sitä eestaas. Näyttää siltä, että sille tai ehkä niille sopii myös se, että istumme niiden kodin alla aamusella ja iltasella tunnin pari. Lintu nököttää viereisellä sähkölangalla parvekevuoroaan odottaen, kunnes katoamme päiviksen kanssa sisätiloihin. Parvekkeemme on kuvan ylimmässä kerroksessa keskellä.
Rantakatumme on tosiaan melkoisessa myllerryksessä. Tietysti se on hieno asia, sillä luvassa on entistä komeampaa. Yksi kantapaikkamme rannalla on paikka numero 33, joka sekin oli paikallaan. Tosin pitäjä oli vaihtunut. Paikallisia poliiseja pyörii myös rannalla mittanauhojensa kanssa. Tuolit eivätkä aurinkovarjot saa näköjään olla senttiäkään yli oman alueen, sillä muuten virkavalta koppaa varjon mukaansa. Se ei vielä selvinnyt saako sen lunastaa takaisin itselleen jostakin vai onko varjo iäksi menetetty valtiolle tai peräti poliisimiehen henkilökohtaiseksi suojaksi.
Puheenjohtajamme sivuvaunuskootterilla kulkee ruoka koululle joka arkipäivä |
Seuralta toimitamme myös viitenä päivänä viikossa Suomalaiselle koululle kouluruuan, joka tietenkin on hyvä asia. Joskus näitä täkäläisiä touhuja seuratessa tulee pohtineeksi suomalaisittain tärkeitä hygieniapasseja ynnä muuta ruokaan liittyvää terveyden näkökulmasta. Täällä on tien- ja katujen varret pullollaan kaiken maailman ruuanmyyjää ja -valmistajaa. Lämpöä on 30 asteen molemmin puolin. Luulen että ruokamyrkytykset ynnä muut vastaavat eivät ole täällä sen yleisempiä kuin Suomessakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti