Petohavainnosta kaksi vuotta

Useita kertoja pihassamme käynyt
ilves on käyttäytynyt joka kerta
kovin rauhallisesti. Se on suorastaan
pelottavan rohkea.

päivis: Aika lailla kaksi vuotta sitten näimme ensimmäisen kerran ilveksen kotipihassamme Jokilaaksossa. Sen jälkeen tuota komeaa, mutta kieltämättä vähän pelottavaakin petoa on saatu ihastella ja ihmetellä useammankin kerran.

Viime aikoina ilvestä ei ole näkynyt, joten tilastollinen todennäköisyys on, että kohtapuoliin se taas tänne ilmestyy. Jos siis se tai ne ovat vielä hengissä. Todennäköistä on, että näin lähelle asutusta uskaltautuville ilveksille on hankittu tappolupa. Ilveshavaintoja nimittäin ovat tehneet muutkin kuin me.

Kanit ovat Jokilaaksosta vähentyneet aivan dramaattisesti. Se on varmasti merkki siitä, että joku niitä täällä harventaa tai ajaa pakosalle jonnekin muualle. Erityisesti olemme kokeneet riesaksi pari kissaa, jotka vähän väliä liikuskelevat pihapiirissämme. Voisi melkein sanoa, että villit luontokappaleet ovat meille tervetulleita, mutta kissat saisivat kyllä jättää kanilandiamme rauhaan. Kissat ovat niin suuriakin, että varmasti saavat kauhua aikaan kanien joukossa.

Kissan lisäksi pihaan kaartaa silloin tällöin petolintuja. Todennäköisesti täällä liitelee ainakin kanahaukka. Kanien lisäksi se iskee lintujen kimppuun. Kuntopolun varrella on parikin kohtaa, jossa selvästi on tehty lintumurha.

Supikoiria meillä myös liikuskelee. Kun on kerran nähnyt supikoiran pennun, ei tuohonkaan villiin oikein voi suhtautua vihamielisesti. Olemme joskus jopa vähän kantaneet huolta siitä, miten supit onnistuvat metsästämään itselleen ja poikasilleen syötävää, kun ne eivät näytä kovin vikkeliltä metsästäjiltä.

Luonnon armottomuus onkin asia, jota täällä metsän keskellä joutuu väkisinkin miettimään. Kaikkien on syötävä ja aika moni täälläkin liikuskeleva nisäkäs on lihansyöjä. Niin pahalta kuin tuntuukin todeta, niin on kai ihan hyvä, että pedot pitävät huolen siitä, että kanit eivät pääse liikaa lisääntymään. Mutta sillekään ei mitään mahda, että olisimme mielellämme nähneet, että pari kultaisen noutajan väristä, yksi harmaa ja ainakin yksi valkoinen kani olisivat selviytyneet ja saaneet kasvaa aikuisiksi.