Ehdotus Tuusulalle

jormas: Olen usein ääneen ja itsekseni ihmetellyt, että miksi meillä on monta sataatuhatta työtöntä ja miksei eläkeläistäkin vailla mielekästä tai mieletöntä tekemistä, jotka kuitenkin yhteiskunta tavalla tai toisella elättää. Yhtä aikaa meillä on mielettömästi tekemätöntä työtä, joka jää tekemättä, koska se ei kuulu kenellekään, tai niillä keille se kuuluisi, on mielestään tärkeämpääkin tekemistä. Esimerkkejä voisin luetella vaikka kuinka, mutta yhdeksi sellaiseksi kelpaa yleinen siisteys. Roskia tuntuu olevan vuosi vuodelta edemmän, hoitamattomia paikkoja, sinne tänne repsottavia liikennemerkkejä, opasteita, postilaatikoita ja sen sellaisia on pihapiirit, kadut ja teiden varret pullollaan.

Mutta kuinka helppoa on saada uusia ajatuksia läpi varsinkin silloin, kun niiden toteuttamiseen tarvitaan muiden tukea, apua tai muuta jeesiä? Kovin on vaikeaa. Kun uusia ajatuksia peilaa muille, on varma, että pilvin pimein on niitä, jotka heti keksivät kymmenen erilaista syytä, miksei sitä tai tätä kannata tehdä tai edes harkita. Silloin tällöin käy niin, että ajatus ei selviä edes kotiovesta tilustemme ulkopuolelle, kun maailmoja mullistava idea on joutunut torpatuksi tai ainakin tukea vaille. Niitä jotka sanovat, jes jormas, loistava ajatus, tarvitsetko kumppania ja lähdetään viemään hanke satamaan, on auttamattoman vähän.

Aina silloin tällöin hiipii itsellekin epäusko ja tilalle tulee usko, että olen kaiken muun lisäksi myös korvieni välin osalta menneen talven lumia. Joten kävele vaan suu supussa sinne tänne nyökytellen verkkaisesti tien laitoja. Mutta kun päivä ei täyty mielekkäästi Sudokuja täyttämällä vaan haluan olla hyödyksi. Ja yhä uudelleen omia polkuja kulkiessa on tallessa halu taistella tuulimyllyjä vastaan, kun muistaa, että moni hanke, jossa ei muiden mielestä ole ollut järjen hiventä, on nähnyt päivänvalon ja voi hyvin edelleen. Siitä saa roppakaupalla voimaa ja uskoa hyvän huomisen puolesta. Vaikka koirat haukkuvat, karavaani jatkaa silti kulkuaan ja ensimmäisistä vankkureista on edelleen paras näköala.

Ja lopuksi ehdotus omalle kotikunnalleni Tuusulalle. Jos se antaa käyttöömme kalustostaan poistamista odottavan avolava-auton tai vastaavan ja maksaa sen kulut, niin me otamme Elämän tähden työkokeiluun kolme, neljä maahanmuuttajaa tai muuta työtöntä ja laitamme heidän kanssaan siellä täällä katukuvassa repsottavia paikkoja kuntoon tarvittaessa kunnan hyväksymän listan mukaisesti. Palkkaa ei tarvitse maksaa kenellekään. Jos joukossa on mamuja, opetellaan tekemisen ohessa suomenkieltä, opetellaan yhteiskuntamme pelisääntöjä ja integroidutaan sekä ollaan itselle ja kaikille muillekin hyödyksi.