Kiittämättömät käenpojat

jormas: Olen saanut lunta tupaani monestakin syystä, joista yksi on myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon. Näin ajattelen osin siksi, että minusta on oikein ottaa Suomeen tulijat yhtä avosylin vastaan kuin koen itselleni tapahtuvan kulkiessani maailmalla. Vaikka taskussa ei olisi kuin menolippu ja jokunen kolikko.

Viestini, että maassa maan tavalla ja rajansa kullakin, tuntuu kuitenkin menevät kuuroille korville varsinkin niille, jotka ovat sitä mieltä, että Suomeen eivät juuri ulkomaalaiset ole millään perusteluilla tervetulleita. Tämän väestönosamme energia menee kohtuullisen syvissä poteroissa lukkoon lyödyistä kannoista kiinni pitämiseen. Ainut henkilökohtaisesta taisteluasemasta huudettu lääke on, että apua tarvitsevia pitäisi auttaa kotimaassa tai mahdollisimman lähellä sitä. Sympatiaa saati lanttia ei heiltä heru silti siihenkään toimintaan. Sen sijaan he sanovat, että tekevät osansa maksamalla veroa, joten valtion tehtävä on auttaa. Ja kun sitten valtio auttaa kehitys- ynnä muilla verorahoilla, sama jengi huutaa, että sinne ei pidä minun verorahoja syytää.

Missä minun rajani sitten kulkee? Se kulkee tässä. Viime päivien tiedotusvälineet ovat kertoneet, että väkivalta ja keskinäiset pahoinpitelyt ovat lisääntyneet vastaanottokeskuksissa. Jostain kuuluu, että turvapaikanhakijat menevät syömälakkoon, kun ilmaisen ruuan laatu ei tyydytä. Muualla on protestimarssi, koska irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden hakupäätöskäsittely seisoo toistaiseksi, jotta asioihin saadaan tolkku ja yhteinen linjaus. Toisella paikkakunnalla elämöidään siksi, että olosuhteet ovat heidän mielestään puutteelliset. Listaa voisi jatkaa parinkin blogikirjoituksen verran.

Se maahanmuuttajaporukka, kenellä asenne on yllä mainitun kaltainen, saa puolestani muksia toisiaan enemmänkin, kun naapuripetin kaveri ei lainaa kännykkää, jolla voi soittaa kotiväellä Kaukoitään, hoikistua syömälakossa enemmänkin ja kärvistellä pikku pakkasessakin jonkun yön.

On kuitenkin ajateltava, että jos tämä eloonsa tyytymätön jengi jatkaa kävelyään myös Suomen kamaralla rahattomana vailla kattoa päänsä päälle, ei siitäkään hyvää seuraa. Jos ei ole lämmintä päälle, ei ruokaa mahassa, ei euroja taskussa eikä majatalon petiä, johon päänsä kallistaa, ei kekseliäs ihminen jää niitä ilman. Jos niitä ei saa itseään tyydyttävän tasoisina laillisesti, otetaan ne laittomasti. Siitä kärsivät pian kaikki ja satavarmasti olemme tilanteessa, että poliisin voimavarat eivät riitä turvaamaan alkuunkaan tavallisen ihmisen arkea.

Eniten tästä tulevaisuudessa kärsivät lapset, jotka ovat oikeasti lähteneet äitinsä tai muiden kanssa pakoon sotaa kiväärin piipun edestä, sillä niitäkin on. Aivan turhaan emme mekään lähettäneet sotiemme aikana Ruotsiin monia kymmeniä tuhansia lapsia. Mutta tässäkin asiassa lienee puolensa ja puolensa, sillä luin myös äidistä, joka tuli Suomeen, mutta jätti kotimaahansa kymmenen lasta.

Paljon on sellaista ilmassa, jota en hyväksy saati ymmärrä. Joku valittaa, että ei ole tekemistä ja aika menee kaupassa käymiseen sekä jalkapallon pelaamiseen. Minä en ymmärrä miksi esimerkiksi ei kudota sukkia kertaalleen käytetystä villalangasta, miksi ei tehdä purkulaudasta linnunpönttöjä vanhainkotien ja lasten päiväkerhojen pihapuihin tai miksei siivota katujen ja teiden varsia? Miksi ylipäätään tv:n katselun sijaan ei tehdä jotain hyödyllistä ja opetella tiukasti suomenkieltä ruokaa, vaatteita, yösijaa ja taskurahaa vastaan?

Mutta jotta edellä mainittu olisi heti Suomeen tultua mahdollista, pitäisi paljon tapahtua meidänkin viranomaisten korvien välissä. Sillä aina löytyy myös niitä viranhaltijoita, joille ei sovi minkäänlainen valta. He käyttävät aikansa uusien tapojen luomisen sijaan siihen kuinka torpata jokainen uusi idea ja ajatus. Itse asiassa he käyttävät työaikansa siihen kuinka toimia, jotta ei tarvitsisi tehdä itse mitään.

Aina löytyy joku sovellettu lain tai asetuksen kohta, joka estää linnunpöntön tai maton teon. Ja jos sitten joku tekisi talkooluonteisesti oikeaa työtä, saa Suomi kimppuunsa koko ammattiyhdistysliikkeen, joka uhkaa lakolla, jos ei tekijälle makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Ja jos maksettaisiin, löytyy jostakin aiemmin mainittu viranhaltija, joka laittaa jäitä hattuun, sillä tekijällä ei ole työlupaa. Ja sitten joku toinen ei voi myöntää työlupaa koska maahanmuuttoviranomaisilla on asian käsittely vaiheessa.

Meillä on aika tarkka käsitys mitä huonoja tapoja opitaan suurissa laitoksissa vankiloista lähtien. Ihmisten pitäminen pakolais- ja vastaanottokeskuksissa on oppilaitos ja karhunpalvelus niille, jotka eivät halua elää lain mukaan. Joten pakolaiset ynnä muut maahanmuuttajat pitäisi mahdollisimman pian hajasijoittaa ympäri valtakuntaa. Miten se voisi tapahtua, siitä kirjoitin aiemmin. Olen hyvilläni, jos yksikin lukee sen tämän linkin takaa: http://www.elamantahden.blogspot.fi/2015/09/mika-tassa-ehdotuksessa-on-vikana.html. Ja vielä tyytyväisempi, jos joku kertoo siitä oman mielipiteensä.