Kansanradio

päivis: Matkalta Laukaasta Tuusulaan kuuntelimme autoradiota. Tuli pitkään pelkkää puhetta, Pääministerin haastattelutuntia ja Kansanradiota. Molemmat taitavat olla jo vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä, sunnuntaisin Ylen kanavalta kuultuja ohjelmia. Pääministerin haastattelutunti tulee harvemmin, mutta Kansanradion mielipiteen ilmaisuja voi kuunnella joka viikko.

En yleensä kuuntele Kansanradiota mielelläni, sillä ihmisten typeriltä tuntuvat mielipiteet yleensä ärsyttävät. Tänään kuuntelin lähinnä sillä korvalla, että miksi ne niin kovasti aina ärsyttävätkään. Keksin syyn. Tai kai sen olen aina tiennyt: ärsyttää, jos jonkun mielipide johonkin asiaan on erilainen kuin oma mielipide.

Tämän päiväinen Kansanradio ei poikennut aikaisemmista. Viestinsä puhelinvastaajiin olivat jättäneet jos jonkinlaiset maailmanparantajat ja yksityisajattelijat. Äänessä olivat taaskin pääosin seniori-ikäisiltä vaikuttavat ihmiset. Moni myös tuntui olevan vakituinen soittaja.



Paineen purkaja.

Viime perjantain mielenilmaukseksi nimitettyä lakkotapahtumaa selitettiin muun muassa sillä, että sen avulla ihmiset pääsivät purkamaan paineita, joita hallituksen säästöpäätökset tai -ilmoitukset ovat aiheuttaneet. Kansanradio saattaa toimia samasta syystä. Ihmisillä on paljon purnattavaa. Ja onhan se hienoa, kun omaa mielipahansa pääsee purkamaan kenties suurellekin kuulijakunnalle. Todennäköisesti Yle seuraa ohjelman kuuntelijalukuja ja on todennut ne riittävän suuriksi.

Vaikka Kansanradiossa yleensä marmatetaan asioista, kuulee sieltä joskus myös hyviä vinkkejä, joiden ehkä kannattaisi päätyä myös päättäjien korviin. Tänään muun muassa mieshenkilö ehdotti, että armeija pitäisi ottaa mukaan nyt kun turvapaikanhakijoita pitää auttaa ja kuljettaa paikasta toiseen. Ja monenlaista muutakin apuaan varusmiehet ja muukin armeijan väki voisivat asian tiimoilta antaa. Puhuttiin oikeiden töiden tekemisestä, joihin armeijassakin olisin nyt hyvä tilaisuus.

Kansanradio täyttää tietynlaisen asioista sanomisen tarpeen, mutta enää se ei ole anoa laatuaan. Varsinkin ilmaisjakelulehdissä, mutta muuallakin, harrastetaan palstoja, joihin voi tekstata milloin mistäkin mieltä pahoittaneesta asiasta. Kansanradioon verrattuna ne päätyvät tietysti vain pienelle lukijakunnalle. Ja kun sanottava on ehkä rajattu tiettyyn merkkimäärään, monesti käy niin, että näitä tekstari viisauksia lukiessa ei voi ollenkaan tietää mistä asiasta kirjoittaja purnaa tai muuten haluaa saada sanansa sanottua. Mutta onpahan päässyt purkamaan painetta. Se kai on kuitenkin pääasia.