Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. syyskuuta 2015

Hyviä uutisia

päivis: Kaukana taitaa olla se aika, kun uutisissa oli vallalla joku todella myönteinen asia. Aika, jolloin pinnalla olisi joku niin hyvä uutinen, että kakkoseksi jäisivät sodat, terrori, luonnonmullistukset ja talousongelmat.

Mieleen tulee oikeastaan vain jääkiekon MM-kulta ja ehkä Euroviisujen voitto. Ylipäätään hyvät uutiset saattavat liittyä nimenomaan urheiluun ja kulttuuriin. Urheilun saralta kuullaan tietysti aika usein myös huonoja uutisia, kuten dopingkäryjä.

Viime aikojen uutiset ovat olleet enimmäkseen turruttavia. Huonosti tuntuu menevän ihan kaikkialla, ollaan sitten koti- tai ulkomailla. Jos joskus joku hyvä uutinen päätyykin sähköisiin viestimiin, nettiin tai lehtiin, tulee heti tunne, että miten tuosta oikein kehtaisi iloita, kun niin monet asiat kuitenkin ovat synkkääkin synkempiä.

On leipäjonoa, asunnottomuutta, turvapaikan hakijoita, työttömyyttä, Muumi-mukienkin valmistus on jo ties milloin viety Thaimaahan. Nyt sitten odotetaan perjantaita, että nekin, joilla on työtä, voisivat näyttää voimaansa lakkoilemalla.

Moni asia on alkanut meistä monista tuntua itsestään
selvyytenä. Ei siis ihme, jos jostain "saavutetusta
edusta" on niin vaikea luopua.
Ihan vähäpätöinen asia ei ole sekään, että asiat, joista uutiset ja blogikirjoitukset tai mielipidesivujen kannanotot paukuttavat, jakavat ihmisiä kahteen leiriin. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Oma suhtautumiseni tulevaan perjantaihin on selvä. Olkoon vaikka kuinka Suomessa lakko-oikeus, sen käyttöä en tässä tilanteessa hyväksy. En usko, että lakkoilemalla maan asiat saadaan parempaan jamaan. Turha luulla, että lakkoilun seurauksena syntyisi uusia työpaikkoja, valtio saisi vähennettyä velkaansa tai köyhyys vähenisi. Luulen, että meillä vaan on oikeasti mennyt jo pitkään liian hyvin. Saavutettuja etuja on kertynyt vähän sinne sun tänne niin paljon, että niitä pidetään jo niin itsestään selvinä, että etujen viemistä yhteisen hyvän nimissä voi melkein verrata raiskaukseen.

Ajattelin tänään kirjoittaa turvapaikan hakijoista. Sekin on asia, joka näyttää jakavan meidät kahteen leiriin. Itse en ole omaa leiriäni tosin vielä löytänyt - enkä ehkä haluakaan. Tuntuu, että pakolaisten vyörystä liikkuu niin paljon laidasta toiseen poukkoilevaa tietoa, että oikeasti on mahdotonta päättää mitä ajattelisi tai ketä uskoisi. En myöskään halua olla osa jommankumman mielipidelaidan joskus irvokkaaltakin tuntuvaa touhuamista. En osaa nähdä itseäni heiluttelemassa Tervetuloa-kylttiä, mutta en myöskään voisi kuvitella huutavani nyrkki pystyssä, että rajat kiinni.

Ei kommentteja: