Hävikkiruokaa lautaselleni?

päivis: Jorma kirjoitti eilen hävikkiruoasta eli ruoasta, joka ilman toimenpiteitä päätyisi biojätteeksi tai pahimmassa tapauksessa roskikseen. Olen aikaisemmin suhtautunut vähän nihkeästi ilmaisen ruoan jakeluun syystä, jota ei ehkä nyt ole syytä tässä avata. Mutta kun kyse on ruoasta, joka tosiaan päätyisi johonkin muualle kuin ihmisten - tai eläinten - ravinnoksi, suhtautumiseni sen jakamiseen ilmaiseksi onkin jo toinen.

Hävikkiruoka (uudelta kuulostava termi on oikein tarttuva) tarkoittaa kai myös niitä ruokakauppojen vihanneksia ja eineksiä, joita dyykkarit ovat iät ja ajat käyneet kaivelemassa kauppojen roskakatoksista. Dyykkaaminen on jopa alkanut hermostuttaa roskakatosten sisällöistä vastaavia niin paljon, että katosten ovia on alettu lukita.

Dyykkaaminen ei ole mikään laitapuolen kulkijoiden harrastus, vaikka sitä se myös tietysti saattaa olla. Muistan katsoneeni joskus dokumentin nuorehkoista ihmisistä, jotka kolusivat kauppojen biojäteastioilla ja sen jälkeen laittoivat niistä porukalla ruokaa. Kaikki kelpasi lihasta juureksiin ja vihanneksista leipään. Täytyy myöntää, että ohjelman nähtyäni en ihan heti tuntenut itseäni nälkäiseksi.

Edellä kerrotut ruokailijat sen sijaan olivat oikein tyytyväisiä löytöihinsä ja niistä valmistettuihin aterioihin. Ymmärrän syynkin, vaikka itse en samaan ryhtyisi. Nämä dyykkaajat pitivät tärkeänä sitä, että syömäkelpoista ruokaa ei haaskata. Tosin en pidä mahdottoman suurena haaskauksena sitä, jos ylijäämäruoka päätyy kompostoriin muuttuakseen siellä mullaksi. Näinhän meilläkin tapahtuu.

Tosin, hyvin harvoin meiltä jää ruokaa kompostoitavaksi. Siihen on melkeinpä vain yksi hyvä syy: emme juuri laita päivittäin kotona ruokaa. Jorma käy nykyään usein esimerkiksi Ravintola Sepelissä lounaalla ja minä syön mitä milloinkin työpaikalla tai jossain lähistön lounaspaikoista. Kompostoriin meiltä päätyy enimmäkseen kahvinporoja ja banaanin tai sitrushedelmien kuoria. Kieltämättä niistä syntyy aika yksipuolista kompostia. Perunankuoriakaan ei hirveästi heitetä pois, koska syömme ne. Varsinkin, jos olemme keittäneet luomuperunoita.

Jorma julkaisi tänään Facebookissa päivän lounaansa kuvan. Ehkä se
harvinaisuutensa ansiosta sopii myös tämän blogin kuvituskuvaksi.

Meinasi unohtua koko otsikon aihe, hävikkiruoka. Miten kauppojen ylijäämäruokaa voisi kunniakkaasti hakea kuka tahansa ilman, että tulisi leimatuksi? Voi olla aika vaikea kääntää ihmisten ajattelua niin, että ilmaisen ruoan vastaanottaminen on myös ympäristöteko. Sitä ennen pitäisi jotenkin osata karistaa mielestään dyykkaus ja unohtaa nöyryyttävät leipäjonot.

Omasta kokemuksesta tiedän, että hävikkiruokaa todella jää kaupoissa myymättä niin paljon, että sitä ruoan jakamisen jälkeenkin vielä päätyy tolkuttomasti roskikseen. Yksi tapa estää se on hoitaa ruoan jakelu niin, että, hakijan lisäksi, oli hän sitten köyhä tai ympäristöasioista välittävä ihminen (tai kumpaakin), kunnioittaisimme myös itse asiaa eli ylijäämäruokaa. Liian usein näkee siivottomia laatikoita, joissa olevia, jakeluun päätyneitä ruokia ihmiset käyvät puristelemassa ja arpomassa, ottaisinko vai enkö ottaisi.