Köyhyydestä vielä vähän

päivis: Juutuin aiheeseen, koska edelleen luen äskettäin ilmestynyttä Juho Saaren Huono-osaiset-kirjaa. Ei se ihan heti olekaan käyty läpi, sen verran ajatuksen mukana olemista teksti vaatii. Luulenkin, että kirja tulee olemaan jatkossa yhteiskunnallisia tai sosiaalisia aloja opiskelevien pakollisten tenttikirjojen listalla.

Kiinnostuin Juho Saaren tyylistä ilmaista asioita, kun hän oli puhumassa Päihdepäivillä toukokuussa. Kritiikittömästi en Saaren ajatuksiin kuitenkaan voi suhtautua. Sen huomasin kun luin Hesarin Sunnuntai-sivulla ollutta köyhyys-juttua. Siinä Saari totesi köyhien käyttäytyvän joskus irrationaalisesti (puhekielelle käännettynä voisi sanoa vaikka että tyhmästi), jos heillä hetkellisesti on käytettävissä ylimääräistä rahaa.

Saarella oli oikein esimerkkejäkin tästä. Nainen, joka sai 20 euroa, meni ja osti Gloria-lehden (ei muuten maksa 20 euroa), vaikka rahan olisi voinut käyttää johonkin Saaren mielestä tärkeämpäänkin. Tai pitkäaikaistyötön osti vähän rahaa saatuaan rivarin pihalle grillin, vaikka oli ylivelkaantunut. Ja paha oli sekin, kun yksinhuoltaja osti ylimääräisellä 200 eurollaan koiran, vaikka koirasta jatkossa tietysti tulee vielä lisäkuluja.

Jäin ihmettelemään, että köyhyystutkijanko tehtävä on arvioida, mitä huono-osaisina pitämänsä saavat tehdä? Järjetön tuhlailu on asia erikseen, mutta jos ajatus on se, että köyhän pitää aamusta iltaan miettiä omaa köyhyyttään, siitä on varmaan vähän vaikea ponnistaa johonkin muuhun kuin köyhän rooliin. Voisihan yhtä hyvin väittää, että Gloria-lehteä lukiessaan nainen varmistui siitä, että hän haluaa päästä työelämään tai koulutukseen muodin alalla. Tai hän hankki lehdestä mallia pukeutumiseensa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla häpeämättä. Vaatteethan köyhä tietysti muotiliikkeiden sijaan hakee kirpparilta. Halpuuden lisäksi se on sitä paitsi ekologista.

Jospa ylivelkaantunut on jo kaikki mahdolliset euronsa käyttänyt velkojen maksuun, eikö hänellä todellakaan ole joskus oikeutta satsata johonkin ylimääräiseltä vaikuttavaan? Yksinhuoltajan koira varmasti tuottaa suunnattomasti iloa yksinhuoltajan lisäksi hänen lapsilleen. Siihenkökään ei Saaren mielestä ole lupaa, koska hän nostaa tämän yhdeksi esimerkikseen? Eiköhän ole niin, etteivät varakkaampienkaan ostokset ole aina kovin rationaalisia, vaikka rahan kanssa ei tarvitsisikaan niukkailla.

Hesarissa julkaistut kommentit olisivat ehkä jääneet omaan arvoonsa, mutta kun samaan aiheeseen liittyvä asia tuli vastaan eilen illalla katsomassamme TV-elokuvassa, se jäi vaivaamaan. Fiktio on tietysti fiktiota, mutta jonkun ajatuksiin sekin perustuu. Elokuvan nainen kertoi kokemastaan köyhyydestä ja mainitsi ostaneensa joskus kimpun orvokkeja, vaikka niihin tuhlaantuneilla rahoilla oli tarkoitus ostaa leipää. Nainen jatkoi, että sitä leipää hän ei takuulla enää vuosien jälkeen muistaisi, mutta ostamansa kukkakimpun hän muisti edelleen.