Mutta jos helsinkiläinen, jonka mielestä Suomi loppuu Kehä III:en ei ole umpimielinen, niin onko hän pikkusieluinen? Ja onko muualla Suomessa asuva avarakatseinen, kun hänen mielestään elämää on Kehän molemmin puolin? Suomi ei kuitenkaan lopu kehäteihin eikä maailma Ahvenenmaahan. Tämän on joutunut lähes jokainen huomaamaan, sillä EU:n myötä olemme havainneet olevamme vastuunkantajia vähän laajemminkin, sillä aina joku maa näyttää olevan vaikeuksissa oman taloutensa kanssa.
Nyt on framilla Kreikka, joiden taloudesta harva suomalainen haluaisi kantaa mitään vastuuta saati ottaa jotain maksettavakseen. Ymmärrettävää, sillä omankin valtakunnan taloudenpidossa on parantamisen varaa. Sen maksumiehiksi ja -naisiksi joutuukin nyt tavalla tai toisella koko kansa. Siitä on turha syyttää muita, sillä me olemme itse valinneet päättäjät Suomeen, EU:hun, euron ja yhdessä olemme hyväksyneet maat, jotka unioniin kuuluvat.
Vaikka Kreikan taloudenhoidossa onkin paljon korjaamisen varaa, on suomalaisella suulla maan haukkuminen jotenkin ala-arvoista. Että miksi maa on aikoinaan otettu jäseneksi jne. Kreikkahan on ollut EU:ssa paljon kauemmin kuin me. Joten kysymyksen oikeampi asettelu olisi, että miksi halusimme samaan paikkaan ja EU:n jäseneksi selkeällä ääntenenemmistöllä? Mutta jälkiviisaushan taitaa olla meille monelle lähes ainut viisauden laji, jonka avulla yritämme elvistellä pitkin kylän raitteja.
Minut Kreikan tilanne laittoi ensimmäisen kerran pohtimaan yhtä asiaa, jonka olin luullut olevan kopassani järjestyksessä jo ammoisista ajoista lähtien. Se on pienimuotoinen pimeä työ, jota on ollut sopivaa ainakin yrittää teettää tilanteiden mukaan itselleni sopivina annoksina. Perusteluna on ollut, että mitä se muille kuuluu mitä teen tai teetän rahoilla, joista olen jo vähintään kerran veroni maksanut. Ei ole tullut pieneen mieleenkään, että itse maksan tekemästäni työstä veron, mutta kaverin ei sitä tarvitse tehdä, jos hän tekee työn minulle rahoillani. Ajattelen, että se on minulle vähän halvempaa, joka onkin totta lyhyellä juoksulla. Mutta pitkä juoksuhan tässä nyt Kreikan esimerkin vuoksi onkin alkanut närästää lintukotoelämääni.Varsin nyrpeä on ollut suhtautumiseni myös verottajan suuren suosion saavuttaneeseen vihjepuhelimeen. Jota nyt näyttää Kansaneläkelaitoskin harkitsevan itselleen. Että kärytetään pimeän työn tekijät ja teettäjät. Ajattelin, että se on kateellisten juttuja, joihin en ajatuksiani enkä käsiäni sotke.
Olen saanut käsityksen, että Kreikka on suhteellisen korruptoitunut maa, jossa varsinkin veronkierto kuuluu kansalaisoikeuksiin. Nyt on tullut maksun aika, huomaan, kun katson tavallista kreikkalaista, jonka itku ja huoli kuuluu television välityksellä Jokilaakson olohuoneessa saakka. Että kun he eivät saa nostaa pankista edes omia eläkkeitään eivätkä muitakaan rahojaan ja nälkä on tullut moneen taloon.
On tullut aika tarkistaa omaa kantaa verottajan ja Kelan kusettamiseen, sillä jos huonosti käy, siitä kansan ilosta saa maksaa pitkässä juoksussa jokainen. Myös ne, joilla ainakin joillakin mittarilla mitattuna menee minua huonommin.
Maapallolla asuu ihmisiä joka puolella ja meille kaikille on hyväksi, jos kannamme vastuuta kukin tavallamme kaikista eikä vain itsestä tai maksimissaan suomalaisista. Nyt mekin siis olemme laittamassa Kreikan taloutta paremmalle tolalle. Tätä tehtävää kanssamme hoitavat ihmiset, jotka olemme tehtävään valinneet. Lopetetaan siis kitinät, sillä ei tavallisen kreikkalaisen asiat tule paremmin hoidettua, jos maa lähtee EU:sta omille teilleen. Se nimittäin ei ole niin, että mitä se meille kuuluu. Sillä kuuluu se ja niin olemme itse halunneet.
Tämän kertaisen blogini aloitin umpimielisyydellä ja päätän nurkkakuntaisuuteen. En halua olla kylän mies tai nainen, joka on sitä mieltä, että asia on hoidettu, kun se on pois silmistä. Ja joka sen ajattelun tuloksena tuo yön hiljaisuudessa oman roskakuormansa Jokilaakson puomin taakse, kun ei peräkärrynsä kanssa pääse pihaamme saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti