Vapaaehtoistyön pitää tuntua itselle sopivalta

päivis: Jorma kirjoitti eilisessä blogissaan vapaaehtoistyöstä. Jäin miettimään, milloin ja missä olisin itse tehnyt vapaaehtoistyötä. Äkkiseltään tuntui, että ehkä en ole kovin paljon tehnyt työtä ilman että olen odottanut saavani siitä rahallisen korvauksen. Lähipiirin hyväksi palkatta tekemistä en tässä nyt laske vapaaehtoistyöksi. Sellainen paremminkin kuuluu asiaa.

Aika pitkään piti miettiä kunnes vapaaehtoistyöt alkoivat palautua mieleen. Lasten peliharrastuksiin osallistuminenhan on usein sitä. Jollain se voi olla naapurinkin lasten kuskaamista samoihin treeneihin tai peleihin. Niin ehkä minullakin, mutta sen lisäksi olen viettänyt eräätkin tunnit kaukaloiden laidoilla kioskeissa keittelemässä ja myymässä kahvia. Palkatta. Siis vapaaehtoisena. Löytyihän se sieltä!

Mutta erityisesti en ole tuntenut tarvetta hakeutua vapaaehtoistyöhön. Tosin se ei ole aivan totta. Vuosia sitten olin vakuuttunut siitä, että haluan päästä lukemaan Näkövammaisten keskusliitolle äänikirjeitä. En ehkä kirjoja kuitenkaan. Niitä tuntuvat lukevan jopa näyttelijät, mutta joitakin lehtiä olisin ehkä voinutkin lueskella.

Tämä kuva muistuttaa minua yhteydestä
Näkövammaisten keskusliittoon. Otin
sen aikoinaan talteen ja nyt se on
työpöydälläni.

Syy tähän innostukseen, joka ei lopulta tuottanut minkäänlaista tulosta, johtuu kahdesta syystä. Rakkaan Anna-mummuni näkö oli hänen viimeisinä elinvuosinaan hyvin huono. Mummu lainaili silloin äänikirjoja. Ymmärsin, että ne ovat tärkeitä ihmisille, jotka eivät pysty enää itse lukemaan.

Kun työnantajani hankki omistukseensa Näkövammaisten keskusliiton entisen toimitalon, löysin sieltä myös huoneen, jossa äänikirjoja ja -lehtiä nauhoitettiin. Silloin päätin, että haluan itsekin antaa siihen oman työpanokseni vapaaehtoisena. Sain jopa tietää, keneen pitäisi olla yhteydessä. Vaan niin kuin harmillisen monille hyville päätöksille käy, niin jäi tuokin hyvä aikomus toteuttamatta.

Uskon, että olisin ollut suhteellisen hyvä vapaaehtoinen vaikkapa päivän Hesareita tai Aamulehtiä lukemaan. Vaan kuka tietää, jos joskus päädyn ihan livenä lukemaan jollekin sanomalehtiä ääneen. Se saattaisi sopia minulle. Voisi olla palvelutehtävässä, mutta ei tarvitsisi kuitenkaan olla yltiösosiaalinen. Olen sen verran perehtynyt vapaaehtoistyöhön ymmärtääkseni, että vapaaehtoiseksi ei kannata mennä sellaiseen, jonka tuntee itselleen vieraaksi.