Päivän marmatus

jormas: Eilen olin liikkeellä henkilöautollamme Seepsula Oy:n Senkkerimäen kiviainestehtaalla, kun huomasin, että ohjaus ikään kuin puoltaa vastaantulijoiden kaistalle. Senkkerimäkihän on meille monellakin tavalla merkityksellinen paikka, sillä käymme silloin tällöin siellä syömässä uudessa ravintola Sepelissä. Hyvä ja edullinen ruoka, jota on helppo suositella muillekin. Koska kontit ovat lähellä sydäntäni, on mukavaa, että ravintola on tehty konteista. Tässä tapauksessa voisi ehkä sanoa kylläkin, että viipaleista.
Samoissa Senkkerimäen maisemissa katselen silloin tällöin vähän sinne kuulumattomien perään ja ajelen talvella moottorikelkalla. Teen myös Kuuautollamme luontoretkiä, sillä kiviaineksen ottamisesta huolimatta tai ehkä osin siitä syystä, alue vilisee eläimiä. On kaurista, jänistä, peuraa, ilvestä, supeja, isoja petolintuja ja vaikka mitä. Nyt lentoon pölähti aivan nokan edestä varsin suuri haukka, olisiko ollut kanasellainen. Joka tapauksessa, kun sen vaikuttavaa nousua siivilleen seurasin, totesin, että täysikasvuinen countrykanimme olisi helposti noussut sen kynsissä mukana joko itselle tai pennuille ruuaksi.

Senkkerimäestä haemme myös juomavetemme 1000 litran astialla ja siellä on paikka myös harmaan vetemme tyhjentämiselle Duokodistamme. Samalla vedenhakureissulla mukana menee usein sekajätteemme ja joskus jotain lajiteltuakin. Kuten eilen, kun kiikutin sinne roskasäkin kera päiviksen purosta onkiman henkilöautonrenkaan.
Kun maailmalla luuhaa ja katselee ympärilleen, huomaa, että lähellekään kaikki käytetyt kumirenkaat eivät päädy sekajätteeksi senkään jälkeen, kun niiden päällä on auto kulkenut maapallon ympäri. Tai ainakin saman kilometrimäärän (42 000). Vaan ne ovat päätyneet monennäköiseen uusiokäyttöön. Kun tuhansien järvien maassa ollaan, on niitä eräidenkin hinaajien kyljissä ja laitureiden pehmikkeinä odottamassa laivoja satamiin. Mutta on niistä tehty huonekaluja ja taidettakin, kuten tämänkertaisen blogikuvat gorillapatsaineen osoittavat.

Palatakseni tyhjenevään renkaaseeni, sain ajettua juuri ja juuri Hyrylässä olevalle Vianorin renkaanvaihtamoon ja -paikkaamoon, kun kerjäsin matkalla yhdeltä verstaalta lisää ilmaa. Rengasfirmassa sain kuulla, että "voi voi, kun meillä on niin kiire, että aikaisintaan huomenna". Kun mossotin kanta-asiakkuudestani, niin itseään täynnä oleva asiakaspalvelija ilmoitti sieltä jostakin yläsvääreistä, että jos venttailet iltapäivään, niin voisi koittaa puoli kahden jälkeen iltapäivällä, mutta sitäkään ei voi luvata. Kello oli saamani ilmoituksen aikaan yhdeksän. Yritin vielä ja sanoin, että vuosien aikana olen eräänkin kerran joustanut, kun teillä on ollut kiire. Että "voin tulla myöhemmin täi jättää auton tänne ja teette, kun on sopiva rako. Minulla ei ole mitään kiirettä". Ystävällisyyttä ja asiakaspalvelua on minulle tällöin löytynyt. Että "otapa tuosta kahvia ja tämäpä hienoa, että asiakkaallakin on joustoa, kun yleensä kaikilla on kiire". Että joustetaan sitten vastavuoroisesti, jos joskus minulla on kiire.

No, nyt oli, mutta ei ollut yhtään sitä luvattua joustoa. Joten ajoin lähellä olevalle Sulan Renkaalle, jossa vastaus oli, että tehdäänpä moinen pikkuhomma tässä välissä. Aikaa meni viisi minuuttia, kun hän paikkasi sisärenkaattoman kumin paikalla ollessa. Hinta oli 15 euroa, johon kysyin, että voinko maksaa parikymppiä? Taisi jäädä hyvä mieli meille molemmille. Vianor menetti asiakkuuteni, jota se ei osaa edes kaivata. Joten siinä mielessä päätökseni on vain yksi tapa lyödä kirveellä omaan jalkaan.


Mutta ehkä siihen vaivaan auttaa, jos vien joskus yöaikaan heidän pihaansa renkaisiin liittyvää ongelmajätettä jonkun nyssäkän. Ja ajattelen mielessäni tai laitan lapun päälle, että "onnettomasta asiakaspalvelusta kiittäen, palkkioksi oheinen ongelmajätesäkki".