Valikoiva lainkuuliaisuus, sovellettu rehellisyys, liukuva omatunto sekä moraali

jormas: Olen käynyt omenavarkaissa, ajanut autoa juovuksissa ja ilman ajolupaa, kävellyt Keravalla, Nurmijärvellä ja joka puolella päin punaista, uhkaillut ihmisiä, rikkonut tietoisesti toisen omaisuutta, keittänyt, tarjoillut ja juonut pontikkaa ja niin edelleen. Veroilmoitusta täyttäessäni olen yrittänyt pettää parhaani mukaan ja olen laittanut taskuun kadulta löytämiäni kolikoita. Niin suurta summaa en ole löytänyt, että olisin edes kuvitellut meneväni sen kanssa löytötavaratoimistoon. Joidenkin mielestä olen konna ja toisten mielestä ainoastaan suhteellisen harmiton veikko. Kuten ehkä useimmat meistä. Vääriä tekojani voisin kuitenkin luetella loputtomiin ja niitä tulee myös koko ajan lisää.

Joku kulkee maksutta joukkoliikenteessä ja varastaa siten minunkin maksamia verorahoja, vaikka olen tarkoittanut ne vanhustenhuoltoon. Missään en ole nähnyt niin paljon ihmeparantumisia kuin invapaikoilla, sillä niin usein niille parkkeeratuista autoista nousee vikkeläkinttuista väkeä. Joku jätti aikoinaan televisioluvan maksamatta, joka hänkin varasti minulta ja jollain on tietokoneessa laittomat piraattiohjelmat. Moni tekee paljon muutakin kiellettyä. Joten vähintäänkö pikkurikollisiako kaikki?

Meillä on Tuusulassa joen rannalla kota, jossa vietämme aikaa. Grillaamme ruokaa ja joskus sinne päänsä kallistaa yön toviksi myös joku tuttu matkamies. Kotaan on murtauduttu muutaman kerran, tehty ilkivaltaa ja viety kaikki minkä irti saa, makkaratikuista lähtien. Sähköäkin sieltä voi varastaa, sillä sähkölaskutkin on maksettu. Koskaan kodalle ei ole tapahtunut sellaista, että poliisi olisi nähnyt tarpeelliseksi saapua paikalle. "Kirjataan ylös", he sanovat, kun soitan. Soittaa poliisille kuitenkin pitää ja tehdä ilmoitus siksi, että vakuutus huomioisi edes jotain. Se tiedoksi vakuutusyhtiöille, että vakuutuspetoksella en aio syntilistaani pidentää. Tai en ainakaan tunnusta.

Lain pitkä koura on kylläkin paikalla silloin tällöin, kun en sitä kaipaa. Silloin, kun rekisterikilven valo ei pala tai auto ei mahdu yhteen pysäköintiruutuun. Tai nopeus lipsahtaa luvattoman usein ja liian paljon yli sallitun. Näistä laittomuudentekosarjoista olen selvinnyt kolmesti kortin kuivumaan ottamisen sijaan sakkojen lisäksi erillisillä poliisisedän tai nimismiehen puhutteluilla.

 

Poliisia kaipaan paikalle esimerkiksi silloin, kun omaisuuteeni, läheisiini tai minuun on kajottu tai kun kesätyöpaikan kassalta saanut nuori ei uskalla soittaa poliisille kohdatessaan myymälävarkaan. Tai poliisista viis, mutta konnat pitäisi saada vastuuseen, näin ajattelen.

Nämä kaikki edellä mainitut vaikuttavat yleiseen lainkuuliaisuuteen ja siirtävät meidän kaikkien oikean ja väärän, hyvän ja pahan rajoja sallivampaan suuntaan. Nykyinen elämänmeno ja poliisivoimien resurssit ja priorisointi laittavat yhä useammin harkitsemaan oikeuden ottamista omiin käsiin tai siirtämistä yksityisille palveluiden tuottajille. Se ei ole yhteiskunnalle pitkässä juoksussa hyväksi.

Ehkä yhteiskunnan sillä osalla, joka säätää ja valvoo, onkin jossain kansalta salassa pidetty ohjeistus, jossa kerrotaan mikä on yleisesti hyväksyttyä, sallittua tai siihen ei muuten vaan puututa kansan mielestä riittävästi, vaikka se on laissa tai asetuksissa kiellettyä. Että juhannuksena ja vappuna saa meuhkata ja rällästää, mutta joulupäivänä ei. Ei ainakaan ensimmäisenä.

 

Mutta mikä innoitti tämän päivän kirjoitukseen? Se että eilisen uutisoinnin mukaan häkki ei heilu, jos laittaa poikajoukolla väkisin nuoren naisen pimpsaan ja peräaukkoon sormet kalun sijaan.

 

Luulen, että kansan lainkuuliaisuus menee joskus oikeampaan suuntaan kuin poliittisin perustein valituilla maallikkotuomareilla, jotka päättävät milloin raiskauksesta on syytä istua tovi muistellen tekemisiään ja milloin tekosista pääsee heti rehvastelemaan omiin piireihin. On valitettavaa, että mainostetusta sivistyneisyyden kasvusta huolimatta edelleen ainakin miehillä seisoo yhtä aikaa ylä- ja alapää.

Tunnustan siis, että minulla on valikoiva lainkuuliaisuus, sovellettu rehellisyys ja liukuva omatunto sekä moraali, jotka menevät välillä vääräänkin suuntaan, mutta onko näin meillä kaikilla?