Vähän kommentointia köyhyydestä

päivis: Olen viime päivät miettinyt köyhyyttä. Töistä otin lukeakseni Juho Saaren Huono-osaiset-kirjan ja sunnuntaina luin Hesarista pitkän artikkelin köyhiksi määritellystä pariskunnasta. Senkin jutun yhteydessä Juho Saaren nimi mainittiin. Saari on muun muassa ollut laatimassa tutkimuskyselyn, jossa haluttiin selvittää, mitä suomalaiset ajattelevat köyhyydestä.

Vastasin tänään Hesarin nettisivuilla julkaistuun kyselyyn. Kysymyksiin vastatessa tuntui, että tutkittavana olinkin minä, vastaaja, eikä niinkään se, mitä ajattelen köyhyydestä. Niin tai näin, tulihan tuota mietittyä. Köyhyyttä.

Minulla on aika selvä käsitys siitä, että kansaneläkkeellä sinnittelevä mummo tai vähissä rahoissa (ja ehkä vähissä sielunvoimissa) olevien vanhempien lapsi voi kokea köyhyyttä. Mutta melkeinpä kaikki muut köyhiksi määriteltävät ovatkin sitten jotain sellaista, josta usein käytetään sanontaa veteen piirretty viiva. Hesarin haastattelema pariskuntakaan ei minusta ainakaan ensilukemalta täysin vastannut käsitystäni köyhistä ihmisistä. Samaa mieltä näytti olevan jokunen Hesarin nettisivuilla juttua kommentoinutkin.

Köyhäksi voi tietysti nimittää ihmistä, jonka rahat eivät riitä välttämättömiin menoihin. Eiväthän ne riitä tietenkään, jos rahaa on vähän, mutta pitäisikö kutsua köyhäksi niitäkin, jotka eivät osaa käyttää rahaa, vaikka sitä olisi enemmänkin? Näinhän usein käy, jos rahan kulutuksessa ei ole tolkku mukana. Rahat voivat mennä kalliisiin vaatteisiin, muuten vain tuhlailemaan elämäntapaan tai vaikka kalliisiin harrastuksiin. Aika moni kuluttaa tolkuttomasti rahaa viinaan ja tupakkaan.

Monesti köyhyys saa alkunsa siitä, ettei ihminen pysty sopeuttamaan kulutustaan olemassa olevaan rahamäärään. Voi olla, että rahat riittäisivät, mutta jostain syystä köyhäksi itseään kutsuvalle on syntynyt kuva, että elämän tarkoitus on hankkia kaikki mahdolliset tekniset vempeleet ja uusia ne muutaman vuoden välein. On oltava hieno auto, komea talo, koira, kissa ja kalliit ulkomaan matkat. Ei ihme, jos rahat käyvät vähiin.

Halpaa, helppoa, hyvää ja
melko ruokaisaakin.

Sunnuntain Hesarin jutussa minua pisti köyhän haastattelussa vihaksi oikeastaan vain yksi asia. Tai ainakin se jäi mieleen. Köyhien sanotaan aina syövän ainoastaan eineksiä tai muuta mössöruokaa, koska kaikki muu on liian kallista.

Muun muassa vihanneksia ei mukamas kannata ostaa, koska ne maksavat liikaa. Sehän ei ole totta, ellei päivittäin halua dragon fruitia tai mangoja. Ehkä enemmänkin on kyse siitä, että ei ole taitoa tai halua valmistaa itse ruokaa. Ainakin itse voin myöntää, että eineksiin tulee turvauduttua pelkästään laiskuudesta.

Ketään syyllistämättä haluan ajatella, että vähien rahojenkin kanssa on mahdollista tehdä arvovalintoja. Mutta onko kyse kuitenkin siitä, että jotkut ottavat köyhän ihmisen taakan kantaakseen niin tosissaan, että alkavat itsekin uskoa siihen, ettei missään asiassa voi toimia muuten kuin jostain itsensä ulkopuolelta annetun kaavan mukaisesti.