Muodintekijät

päivis: Katseltiin äsken joltain maksukanavalta muotisuunnittelija Yves Saint-Laurentista kertonut elokuva. Elokuva teki selväksi, että muodintekijän elämä ei ole läheskään aina yhtä juhlaa.

Jormalta olen saanut lukuisat kerrat kuulla, että hänen mielestään muodikkaasti pukeutuvat ovatkin itse asiassa perässä hiihtäjiä (se on meillä muutenkin kovin usein kuultu ilmaisu). Jos siis joku ensin määrittelee, mikä on muotia, niin kai sitä seuraavat vähän perässä tulevat.

Vaikka toisinaan muoti kiinnostaa minuakin, useimmiten kuitenkin vaatevalintani ovat aika kaukana sen hetken muotivirtauksista. Ostan uusia vaatteita jostain muusta syystä kuin niiden muodikkuuden takia. Joskus sorrun johonkin kalliiseen. Tosin järkevää olisikin ostaa kallista ja hyvää, sellaisia vaatteita, jotka kestävät pitkään. Usein sorrun kuitenkin halpisvaatteisiin miettimättä esimerkiksi sitä, miksi ne ovat niin halpoja.

Kaava on tietysti yksinkertainen. Halvalla voidaan myydä, jos vaatteen tekijälle ei jää käteen juuri mitään. Keltään eivät ole varmaan menneet ohi uutiset ala-arvoisista tekstiilitehtaista jossain Aasiassa, joissa työntekijät pakertavat lähes orjan asemassa. Pahimmillaan ollaan vankilan kaltaisissa oloissa ompelemassa saumaa länsimaiden halpuutta ihannoiville markkinoille.

Joku on laittanut nettiin tämän kuvan:
Siinä oleva mekko muistuttaa hieman
ensimmäistä marivaatettani.

En ole oikein koskaan löytänyt omaa pukeutumistyyliäni. Välillä viihdyn vaatteissani, joskus taas en. En ole edes sen vertaa oppinut pukeutumaan, että katsoisin illalla seuraavan päivän työvaatteet valmiiksi. Usein käy sitten niin, että valitsen aamulla kaapista iänikuiset farkut ja jonkun niistä muutamista puseroista, joita vuoron perään käytän. Sillä pukeutumistyylillä ei edes tarvitsisi kovin monia vaatteita. Nyt kaappini ovat kuitenkin täynnä paitoja ja mekkoja, joista suurin osa roikkuu hengarissa tai lojuu hyllyllä lähes käyttämättöminä.

Muistan ensimmäisen vaateostokseni, jonka tein jotenkin tietoisena siitä, että tämä on jotain sellaista, joka on ehdottomasti saatava. Se oli Marimekon trikoinen raitamekko. Voi olla, että ensin tulivat mekot ja vasta sen jälkeen T-paidat. Ruskean ja valkoisen raidallisessa mekossani oli pitkät hihat. Muistan, että nuo ensimmäiset marimekot olisi suunniteltu yöpuvuiksi, mutta sitten joku keksi alkaa käyttää niitä mekkoina. Joku muodintekijä siis? Taisin itsekin vähän aristella alussa tuon vaatteen pitämistä päiväsaikaan.

Ihan heti ei tule mieleen, mikä muu vaateostos olisi tuon Marimekon trikoomekon jälkeen ollut vastaavanlainen must-juttu. Jos niitä onkin ollut, mikään niistä ei varmasti ole ollut yhtä kestävä. Tuntui, että se ei koskaan kulu puhki ahkerasta käytöstä huolimatta. Taisi kuitenkin kulua. Ainakin olen sen jossain elämänvaiheessa päättänyt hylätä.