Tässä tietoisesta markkinoinnista yksi esimerkki, joka sai minut aikoinaan arvostamaan Camel-tuotteita. Muistan televisiosta yhden mainoksen. Siinä samosi mies pitkin sademetsiä, kun äkillinen monsuunisade yllätti. Yksinäinen vaeltaja otti viidakkoveitsen kupeeltaan, iski sillä pari bambukeppiä tuiksi selkärepusta ottamalleen sadeviitalle ja teki tuotapikaa sadekatoksen. Sen jälkeen hän vuolaisi lähistöllä olevasta, kaatuneesta puusta muutaman lastusen, teki tulet ja lorautti pieneen pannuun sadeviitan päälle kertynyttä sadevettä ja keitti sumpit. Mainoksessa tämä mies hörppi kuumaa kahvia peltimukista viidakon ääniä kuunnellen ja odotellen sateen päättymistä. Kuva pysähtyi hänen rapaisiin saappaisiinsa ja esille tuli Camel-logo sekä teksti: "Miehille, jotka kulkevat omia polkujaan." Minulle ei ollut mitään väliä minkälaiset kengät olivat, mutta omia polkuja halusin kulkea. Siihen tarvittiin Camelbootsit.
Itselleni ei ole ollut koskaan kovin suurta merkitystä, onko kenenkin itsetunto vahvaa tai heikkoa. On hienoa, jos on varaa olla heikko. Minulle on tärkeää, että mitä sitten meillä itse kullakin itstunnossa on, olisi jotenkin ehyttä.
Minusta ja meistä monesta olisi omien polkujen kulkijoiksi ja osaltamme myös muodintekijöiksi. Siihen ei tarvita muiden tekemiä mainoksia eikä niiden myötä syntyviä mielikuvia. Kun opin kohtaamaan itseni ja oman todellisuuteni aidosti ilman päihteitä, muutti se myös teitteni suuntaa. Hankin muun muassa Dallasin lentokentältä Chevrolet Chevy Vanin tai oikeastaan Star Eaglen, vaikka mukana ei tullut Sue Elleniä eikä JR:n lierihattua. Tein silloin antaumuksella päihdetyötä ja maalautin auton kylkeen omakuvan tukevoituvasta, puolikaljusta miehestä, jolla oli armeijan saappaat ja päällä maihari sekä taskussa puolitäysi viinipullo. Ja kuvaakin suurempi teksti: "Dirty old men need love too."
Muistan yhden vappuaaton Jyväskylän Lutakon satamassa, joka oli nuoria juhlijoita täynnä. Kun he näkivät autoni, jengi heitteli sen täyteen ilmapalloja, vappuviuhkoja ynnä muuta vappukrääsää. Todeten, että "sun täytyy olla hyvä jätkä, kun sulla on tollanen teksti autossa". Aikaa tästä on vierähtänyt varmasti kohta kolmekymmentä vuotta. Vieläkin silloin tällöin törmään ihmisiin, jotka muistavat minut kyseisestä autosta ja tekstistä. Koin luoneeni jotain mitä muut eivät olleet ennen tehneet.
Minusta muodin tekijät ovat omia polkuja kulkevia, kuten monet muutkin luovan tekemisen eläjät. Itse asiassa kaikki, jotka haluavat tehdä jotain "omalla laillaan". Moni meistä ehkä haluaisikin olla edellä kävijä mieluummin kuin perässä hiihtäjä, mutta vain harvasta meistä on siihen. Se on pahimmillaan tai parhaimmillaan yksinäisen ihmisen yksinäistä elämää. Polulla ei ole kukaan kulkenut, joten sillä ei ole vastaantulijoita eikä usein rinnallakaan kulkijoita.
![]() |
Kun tekee itse leposijansa, näkee missä viettää maallisen iäisyytensä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti