Etätöitä

päivis: Tänään olen taas katsellut työpäivän aikana näkymää keittiön ikkunasta. Keittiö on kotona Jokilaaksossa paikka, jossa voin tehdä töitä seisten. Työpaikalla Helsingin Metsälässä ja tämän vuoden alusta Mäkelänkadulla olen seisoskellut jo yli vuoden.

Mäkelänkadulla olemme avokonttorissa kattojen yllä. Vain Paavalin kirkon torni nousee naapuruston kattoja korkeammalle. Yhdestä työpaikan ikkunasta näkyy Pasilan linkkitorni. Mutta tänään näkymä siis vaihtui taas Tuusulaan, koska aloitin sopimuksen mukaisen etätyöjakson.

Etätyöpäivän jälkeen voi suoraan siirtyä muihin puuhiin. Tänään
kävimme Jorman kanssa tervehtimässä hevoshakaan pari päivää
sitten tuotua kolmea hevosta.

Jos siihen on uskominen, että luontomaiseman katseleminen on ihmisen terveydelle hyväksi, niin etäjaksoilla pitäisi sen mukaan pysyä aika terveenä. Enimmäkseen tietysti tuijottelen tietokonetta, mutta kyllä katse aika usein harhautuu myös ulos. Kaupungin kattojen yllä ei ihan samoihin näkymiin pääse kuin täällä maalla.

Pihassa vilistävät kanit, joiden touhuja on mukava aina välillä vilkuilla. Sattumalta näin tänään myös supikoiran, jolla näkyy jo olevan vakituinen reitti, jota se käyttää. Minulla ei ole mitään supikoiran ja sen poikasen läsnäoloa vastaan. Isoille kaneille ne eivät luultavasti pysty tekemään pahaa, mutta kanitarhamme nuorimmaiset saattavat olla vaaravyöhykkeellä. Juuri kun onnistuimme näkemään kultaisen noutajan värityksen saaneen pikkukanin, Kultiksen, se onkin jo kadonnut. Pelkäämme, että se on liian innokkaana tutkimusmatkaajana päätynyt supin suuhun.

Etätyön ehdoton hienous on siinä, ettei aamulla tarvitse lähteä töihin, eikä iltapäivällä tarvitse käyttää aikaa kotimatkaan. Kun tänään kirjauduin töistä pois vähän kello neljän jälkeen, laitoin heti sen jälkeen työhanskat käteen ja läksin kitkemään nokkosia. Helppoa.