
Peuroja ja kauriita on silloin tällöin loikkinut milloin minnekin Duokodin lähistöllä, mutta aivan pihaan ne eivät ole nähtemme tulleet. Eilen kääntyi uusi lehti tässäkin asiassa, jota todistaa päiviksen kotimme oven lasin läpi räpsäyttämä kuva. Se on ilman zoomausta otettu, joten portaille ei ollut matkaa kuin jokunen metri. Oman käsityksemme mukaan kyseessä ovat tällä kertaa peurat.
Ajelin päivän mittaan myös Kuuautollamme kylällä ja pysähdyin tarinoimaan SL-Metallin isännän kanssa. Mies on tehnyt meille Soiniityntien sillan kaiteet ja veräjän, joten ennestäänkin oltiin tuttuja. Parski mies, joka on harrastanut saksanpaimenkoiria ikänsä. Niiden kanssa hän aikoinaan kävi silloin tällöin tilallamme, kun hälytin ilmoitti kutsumattomista vieraista.

Naapuri jatkoi jutusteluaan koiran tarkkana vieressä kuunnellessa, että onhan meitä kylällä muitakin. Naapuri tuossa ja tuo naapuri tuolla ja niin edelleen. Jatkoi, että sotien aikaan jotkut suomalaiset olivat merkinneet taloja, joista jääkärit tiesivät, minne ovat tervetulleita. Että meillä on kylällä vähän samaa tapaa ja ollaan hankittu kaniystävällisiin pihoihin kaneja varten kanipatsaita, joista kanit sitten tietävät, minne ovat tervetulleita syömään tai vaikka perhettäkin perustamaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti