Pantakokeilun jälkeen Niilo on saanut niskaansa punkkitipat noin kuukauden välein. Mukavaa ei ole sekään, sillä Niilo reagoi niihin oudosti. Se menee pois tolaltaan, kiertää ympyrää ja on selvästi jotenkin sekaisin. Kummallisinta tässä on se, että kun sille on laitettu niskaan koemielessä "lumelääkettä" eli vettä, se näyttää hermostuvan lähes samalla tavalla.
Punkkitipoista voisi sanoa, että ne auttavat tai sitten eivät. Punkkeja tipat eivät kuitenkaan ole karkottaneet. Välillä verenimijöitä löytyy Niilolta useita, mutta ilman tippoja niitä saattaisi löytyä enemmänkin.
Niilo osallistuu mielellään lakanoiden vaihtoon. Meillä ei ole vaaraa, että Niilo toisi punkkeja sänkyyn, sillä ainakaan vielä se ei ole oppinut kiipeämään parvelle. |
Punkkien irrottamiseen olemme hankkineet parikin erilaista instrumenttia. Parhaaksi tavaksi on kuitenkin osoittautunut omien sormien käyttö. Tuo vinkki tuli radiossa puhuneelta eläinlääkäriltä. Olen poistanut sormin monia punkkeja, mutta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät niihin halua koskea.
Punkkeja voi torjua muutenkin kuin tipoilla. Niiden tarttumista ihoon on mahdollista myös ennaltaehkäistä. Toimii ainakin Niilolla, jonka valkoiselta karvoitukselta on melko helppo huomata sillä kipittävät punkit. Tänään tein punkkitarkastuksen, kun olimme kävelleet paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti on. Tulos oli kolme punkkia. Niiden nitistäminen onkin sitten ihan oma hommansa. Jos kissalla sanotaan olevan yhdeksän henkeä, niin punkilla niitä on vähintään tuplaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti