Koulunkäynnin lyhyt oppimäärä

jormas: Ympäri Suomea ja kai vähän laajemminkin vietetään juuri nyt koulujen päättäjäisiä, joihin liittyy lakkiaisia ynnä muuta asiaan kuuluvaa. Ja vanhempien ja suvun kanssa nuoret juhlivat aivan eri kaavalla kuin illalla ja pitkin yötä itsensä ikäisten keskuudessa. Näin lienee ollut aina ilman poliisinkin mielipidettä.

Ajankohta kuitenkin sai minutkin muistelemaan, että kuinka oli oman koulun laita. Itse halusin nimittäin ammattikouluun, mutta vanhemmat huijasivat minut jälkikäteen ajatellen ala-arvoisella lahjonnalla yhteiskoulun pääsykokeisiin. Sanoivat, että jos pääsen Tuusulan yhteiskouluun, saan syödä kylän kioskilla niin monta tötteröjäätelöä kuin kerralla pystyn. Määrä en muista, mutta yhteiskouluun pääsin.

Ajan mittaan rehtori kävi Juhani Sjöblomin vanhempien luona puhumassa, että eikö se teidän poika voisi mitenkään jatkaa ylioppilaaksi saakka, kun lahjoja tuntuu olevan. Ei voinut, sanoi Juhanin isä ja oli maanviljelijänä sitä mieltä, että poika menee koulussa pilalle. Sama rehtori kävi minun vanhemmilleni puhumassa, että eikö se teidän poika voisi lopettaa koulunkäynnin tai jatkaa sitä jossain muualla. Olin myös vararehtorin mielestä koulun suurin mätämuna ja kuuluisampi kuin yksikään opettaja.

Mutta vaikka opettajat tuntuivat tietävän minusta kaiken, minulla ei heistä vastaavia tietoja ollut. Ei silti, vaikka yksi opettaja asui meillä niin sanotusti yläkerrassa vuokralla. Isä alkoi jossain vaiheessa ihmettelemään mistä pihan perällä olevan kompostin kupeeseen ilmestyi muovisia pusseja, joissa oli aimo annos sitä aitoa itseään. Selvisi, että kyseinen kieltenopettaja oli suomeksi sanottuna liian hieno- tai kylmäperseinen käyttämään pakkaskelissä tai jostakin muusta syystä yhteistä puuceetä. Hän väänteli torttunsa sisällä asunnossa ja kiikutti aamusella työhön mennessään illan ja yön annit kompostiin.

Mutta koulun olisin lopettanut, kun vaan olisi ollut keino siihen, sillä isällä oli sangen tiukat otteet kasvatuksessa. Lähes joka luokka tuli käytyä kahteen kertaan. Kun täytin 16-vuotta, tuli koulunkäynnin ikeestä pelastus television kautta. Pertti Pasanen sanoi silloin Spedevisiossa, että "pidä Helsinki siistinä, syö pulu päivässä ja sellaiset käyvät koulua, jotka eivät muuten pärjää". Tämän jälkeen minua ei kouluun enää saatu. Mutta jotakin olen oppinut silti. Suurin anti ja hyöty on ollut opista ja tiedosta, että piru ei istu pullossa vaan juojan korvien välissä.