jormas: Tämän päivän Hesari kertoi, että asunnottomuus on vähentynyt Helsingissä, mutta kasvanut Vantaalla ja Espoossa. Näin saattaa ollakin, mutta miten määritellään asunnottomuus? Lisäksi kodittomuus ja asunnottomuus ovat kaksi eri asiaa. Joku voi asua suhteellisen leveästi ja kokea olevansa koditon ja toinen taas reissaa pitkin maailmaa, nukkuu missä sattuu ja kokee olevansa kotonaan missä tahansa. Joku ei siis koe olevansa kotona missään ja toisen koti on korvien välissä ja aina mukana .
Tein yli 30-vuoden palkkatyörupeaman asunnottomien parissa ja koko ajan minua häiritsi miten määritellä asunnottomuus, jotta mittarit ympäri valtakunnan olisivat yhdenmukaiset ja vertailu luotettavaa. Sinä aikana maistoin itsekin omakohtaisesti asunnottomuutta, vaikka koditon en ollut silloinkaan. Ehkä kirjoitan siitä ylihuomenna.
Esimerkiksi Jyväskylässä Katulähetyksellä on asumispaikkoja yli kaksisataa, joten aikoinaan oli aivan minusta lafkan bossina kiinni kuinka kyseisen määrän ilmoitin tilastoihin. Määrä oli merkittävä asunnottomuutta määriteltäessä silloisen 60 000 asukkaan Jyväskylässä. Nykyisin käytännöt lienevät tältä osin selkeämpiä ja yhdenmukaisempia. Mutta paikkakuntakohtaisia kirjauseroja on yhä, sen tiedän satavarmasti.
Miten sitten tehdä tilastot yhdenmukaisiksi? Tässä siihen eväitä. Ensinnäkin asunnottomiksi pitäisi luokitella kaikki, joilla tulojen puolesta olisi oikeus yleiseen, eläkeläisten tai opiskelijoiden asumistukeen, mutta eivät voi sitä saada asumismuotonsa vuoksi. Tosin jo mainitulla tavalla luokittelu laittaa asukkaita eriarvoiseen asemaan, sillä kaikilla kolmella erilaisella asumistukijärjestelmällä on erilaiset kriteerit.
Asumistukijärjestelmä on kuitenkin tarkoitettu kaikille, joten lähtökohtaisesti edellä mainittu olisi ehkä luotettavin ja oikeudenmukaisin alku tilastoimiselle. Koska jokainen suomalainen tavalla tai toisella on verottajan tiedossa osoitteineen, olisi tilastoista hyvinkin helposti poimittavissa kenen asumismuoto tai osoite olisi ylipäätään asumistukeen oikeuttava. Verottajalta selviää kuka on päätoiminen opiskelija, kuka päätoiminen eläkeläinen ja kuka työssä tai työttömänä työnhakijana ja/tai kunnan sosiaalitoimen toimeentulotuen asiakkaana. Kun verotiedot ja osoitteet ovat lähtökohtaisesti julkisia, niin ei olisi lainkaan ylivoimaista yhdistää tietoja ja saada aikaan luotettava tilasto.
Tässä tapauksessa tilastojen tekemistä Suomessa helpottaa myös käytäntö, että asunto-osoite on oltava sellaiseen paikkaan, joka on saanut luvat toimia vähintään asuinkäyttöön tarkoitettuna huoneena. Huoneen on käytännössä silloin lähes aina oltava omakoti-, kerros- tai rivitalossa. Jos näin ei ole, olet vailla vakinaista asuntoa, jonka pitäisi olla tilastollisesti yhtä kuin asunnoton. Vasta edellä mainitun kaltaisen tilaston jälkeen tiedämme kuinka monella meillä ei ole lainkaan kattoa päämme päällä tai majamme on sellainen, että viranomainen estää sinne kodin tekemisen. Jos tämä on näin simppeliä, niin miksi näin ei tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti